Lasten vieminen ravintolaan on välillä kaoottista. Vaikka suunnitelmissa olisi rauhallinen ja rentouttava illallinen perheen kanssa, se voi kääntyä täsmälleen päinvastaiseksi.
Tämä georgialainen äiti tietää tasan tarkkaan, millainen lapsen raivonpuuska ravintolassa voi olla. Aluksi äitiä hävetti tilanne, mutta henkilökuntaan kuului joku, joka ymmärsi tarkalleen, mitä äiti koki.
Kaikki alkoi siitä, kun Matthewsin perhe päätti lähteä ravintolaan.
Perheen Ian-pojalla on autismi, eikä pojalla ollut lainkaan kärsivällisyyttä istua ravintolassa pitkän ja kiireisen päivän jälkeen. Yleensä Ian pärjää hyvin ravintolaruokailujen ajan, mutta karatetunnin ja tavaratalovierailun jälkeen hän oli väsynyt ja kärsimätön.
Äiti Jamie selitti miten kaikki tapahtui:
”Olimme saaneet juomat pöytään, mutta emme olleet vielä tilanneet ruokaa. Syy hänen raivonpuuskaansa? Doria etsimässä -lelut, jotka oli pakattu siten, ettei hahmoa näkynyt. Isä osti hänelle kaksi pakettia. Kumpikaan ei ollut Nemo. Ian ei ymmärrä, että se on tuuripeliä. ”
Äiti jatkaa:
”Ianin huuto vain yltyy, mikä tekee mahdottomaksi tilanteen ajatella selkeästi. Niinpä minä jään odottamaan tilausta ja isä vei hänet kotiin… Autismi ei ole helppoa. Joskus se todella imee kaikki mehut”, hän kirjoittaa.
Kun isä Chris lähti viemään Iania kotiin, tarjoilija tuli ottamaan tilauksen.
Alkoi itkeä
Tarjoilija nimeltä Kailyn kuunteli, kun äiti tilasi ruuat yksin ja kertoi kyyneleet silmissään, mitä oli tapahtunut.
”Siinä vaiheessa itkin. En siksi, koska pojallani on autismi. Vaan siksi, koska Ian on hyvä poika, enkä halunnut kenenkään ajattelevan hänen olevan vain hankala, hemmoteltu lapsi”, äiti kirjoittaa.
Tarjoilija sai idean. Kiireestään huolimatta hän halusi piristää äitiä.
”Pian tarjoilija tuli takaisin ruokapussin kanssa. Hän hymyili ja kertoi, että talo tarjoaisi ruuan. Aloin itkeä uudelleen ja kysyin, onko hän varma. Hän vakuutti minulle, että kaikki on maksettu ja valmista, eikä minun pidä huolehtia,” äiti kirjoittaa ja jatkaa:
”Itkin, kun menin ulos. Muut asiakkaat ja henkilökunta pitivät minua varmasti hulluna.”
Löysi käsinkirjoitetun lapun
Mutta siinä ei ollut kaikki. Kun äiti pääsi autoon, hän näki lapun ruokapussissa jossa luki:
”Lapsesi on fantastinen. Jatka taistelua. Pidä pääsi korkealla. Sinä teet loistavaa työtä. Hyvää illanjatkoa, tarjoilijasi Kailyn”
Hieno ele ei jäänyt muiltakaan huomaamatta. Kun Kailynin esimies kuuli, että Kailyn aikoi maksaa perheen ruuat, hän meni ja maksoi ruuan itse.
Joka tapauksessa pieni ele merkitsi äidille paljon.
”Tarjoilija kirjoitti minulle juuri ne sanat, jotka minun piti kuulla ja jotka JOKAISEN äidin pitäisi kuulla. Heidän huolenpitoaan ei unohdettu. Kailynin lappu roikkuu nyt jääkaapin ovessa muistuttamassa minua tuntemattomien ystävällisyydestä”.
Tämä tarina koskettaa varmasti ihan kaikkia. Se muistutta meitä paitsi tuntemattomienkin ystävällisyydestä, myös siitä, kuinka pieni ele voi merkitä niin paljon.
Jaa tämä tarina, jos sinustakin tarjoilija toimi esimerkillisesti ja upeasti!
