Lauren Perkins oli aina haaveillut äidiksi tulemisesta. Käytettyään vuosia yhdessä miehensä kanssa yrittäen tulla raskaaksi, ajatus hedelmöityshoidoista alkoi tuntua ainoalta ratkaisulta.
Lauren ja hänen aviomiehensä David päättivät ottaa yhteisen loman Nicaraguaan ja pohtia siellä seuraavaa askeltaan ennen ratkaisua.
He matkasivat yhdessä ystäviensä kanssa ja Lauren puhui reissun aikana heille ongelmistaan tulla raskaaksi. Yksi heidän ystävistään, joka oli pakki, vastasi rauhallisesti:
– Jollain tuolla ylhäällä on suuria suunnitelmia varallesi. En tiedä mitä ne ovat, mutta ne ovat suuria.
Tuolloin vastaus kuulosti varmasti omituiselta, mutta hyvin pian Lauren sai ymmärtää, mitä hänen ystävänsä oli tarkoittanut…
Matkan jälkeen Lauren palasi kotiin Texasiin yhdessä miehensä kanssa. He eivät enää edes ajatelleet noita pastorin sanoja matkalla.
Sen sijaan hän ja David olivat yhdessä päättäneet, että he kokeilisivat hedelmöityshoitoja lapsen saamiseksi.
Lauren oli kuitenkin alusta alkaen varma, ettei tästäkään olisi apua…. mutta toisin kävi. Hän tuli pian hoitojen alettua raskaaksi!
Ensimmäisellä tarkastuskäynnillään hoitajat kertoivat Laurenille, että hänen HCG-arvonsa olivat todella korkealla.
Se on yleensä viite siitä, että raskaudesta on tulossa useampi kuin yksi lapsi! Lauren ja hänen miehensä ajattelivat sen tarkoittavat kaksosia tai korkeintaan kolmosia, mutta jo pelkkä ajatus siitä, että yhden lapsen sijaan he voisivat saada useita, oli uskomattoman ihana heidän mielestään. He olivat halunneet tätä jo niin pitkään.
Heidän ensimmäinen ultrakuvansa aika koitti pian ja siellä lääkäri vilkaisi ruudulle ilmestynyttä kuvaa. Muutamaa sekuntia myöhemmin hän kertoi shokeeraavan uutisen odottaville vanhemmille…
Lääkäri käänsi katseensa hitaasti heitä kohti ja sanoi: ”Minun laskujeni mukaan lapsia on viisi”.
”Ei voi olla totta!” Lauran ajatteli.
Lääkäri katsoi pariskuntaa hetken ja jatkoi:
”Odottakaas hetki! Taisin juuri löytää vielä kuudennen lapsen!”
Hämmentyneet Lauren ja David tuijottivat kuvaa ruudulla täysin shokissa. Heidän mahdottomalta tuntunut raskautensa oli lopulta johtanut todelliseen ihmeeseen!
Seuraavaksi heillä oli kuitenkin edessään lisää vaikeita kysymyksiä, sillä heidän oli valittava, pitäisivätkö he kaikki lapset vai eivät.
Todennäköisyys sille, että kaikki kuusi lasta voisivat selviytyä ja syntyä terveinä olivat erittäin pienet ja kuutosten synnyttäminen on myös vaarallista äidille.
Lauren ja David tulivat kuitenkin lyhyen pohdinnan jälkeen tulokseen, että he halusivat antaa kaikille lapsista mahdollisuuden elämään.
Heidän lääkärinsä lupasi tehdä kaikkensa samoin kuin myös sairaala, jotta synnytyksessä voitaisiin välttyä ongelmilta ja komplikaatioilta.
Synnytyksen aika koitti viimein huhtikuun 23. päivänä vuonna 2012!
Lauren oli tuolloin 30. viikolla raskaana ja ennen viikkoa 37 syntyneitä lapsia pidetään yleensä keskosina.
Sairaalan synnytysosastolle ahtautui tuona päivänä yhteensä 35 ihmistä seuraamaan tuota ihmettä. Kuusi hoitajaa oli valmiina sängyn laidalla ottamassa vastaan nuo pienet ihmeet, kun ne ensimmäisen kerran astuisivat tähän maailmaan.
”Olin hermostunut ja peloissani samaan aikaan. Aloin vasta silloin ymmärtää, että tämä todella tapahtuu – minä olin saamassa 6 lasta”, Lauren kertoo.
Synnytys sujui vauhdilla ja pian Andrew, Benjamin, Caroline, Leah, Allison ja Levi olivat ulkona. Kaikki lapsista painoivat 400-900 grammaa syntyessään.
”En olettanut näkeväni lapsiani ennen kuin seuraavana päivänä, mutta pian vastasyntyneet vauvani yksi rullattiin viereeni, ennen kuin heidät kuljetettiin teho-osastolle hoidettavaksi. Sain koskettaa heidän kaikkien pieniä sormia”, Lauren kertoo
Lasten tilat eivät olleet tarpeeksi vahvoja, jotta he olisivat voineet päästä vanhempien syliin vielä ensimmäisinä päivinä.
Lopulta neljän päivän ikäinen Allison oli lapsista ensimmäinen, joka oli tarpeeksi vahva päästäkseen syliin. Hoitajilta kesti yli 10 minuuttia irrottaa kaikki johdot tytöstä, jotta Lauren pystyi pitelemään lastaan sylissä ensimmäisen kerran.
Miten uskomaton tunne!
”Tuossa hetkessä, kun sain pidellä vauvaani ja minusta tuli äiti oikeasti… kuuden lapsen äiti… Ehkä jollain tuolla ylhäällä todella oli isoja suunnitelmia minun osalleni”, Lauren sanoo.
Ensimmäiset päivät olivat elintärkeitä lasten kannalta. Vanhemmat olivat yhä hyvin huolissaan mahdollisista komplikaatioista, jotka voisivat pahimmillaan johtaa jopa kuolemaan.
Kaikkien onneksi jokainen kuutosista kuitenkin toipui – hitaasti, mutta varmasti!
Vietettyään pitkän ajan sairaalan teho-osastolla lapset pääsivät viimein vanhempiensa kanssa kotiin ollessaan neljän kuukauden ikäisiä. Ainoastaan Leah joutui jäämään sairaalaan vielä muutamaksi viikoksi sisarustensa jälkeen.
”Hän oli jäänyt hieman muiden alle kohdussani”, Lauren sanoo ja jatkaa:
”Joten hän ei ollut saanut tarpeeksi ravinteita, eivätkä hänen aivonsa olleet kehittyneet täysin.”
Perhe on saanut valtavasti tukea rakkailtaan ja ystäviltään, joka on auttanut heitä näiden vaikeiden ja epävarmojen aikojen yli.
Lahjoituksia on satanut niin tuttavilta kuin tuntemattomiltakin, jotka olivat liikuttuneita perheen tarinan ansiosta.
Lauren ei myöhemmin ole kyennyt kiittämään sairaalan henkilökuntaa tarpeeksi. Ilman heitä, hänen lapsensa eivät varmasti olisi selvinneet elossa.
”Lääkärini oli maailman paras lääkäri ja tulen olemaan ikuisesti hänelle kiitollinen. Koko henkilökunta synnytysosastolla oli ilmiömäinen ja he työskentelivät tauotta, jotta lapseni voisivat hyvin. Näillä ihmisillä on ikuisesti erityinen paikka minun sydämessäni”, Lauren kirjoittaa.
Aivan hiljattain Andrew, Benjamin, Caroline, Leah, Allison ja Levi viettivät kaikki 6-vuotis syntymäpäiviään!
Perhe on onnistunut sopeutumaan hienosti uuteen hieman hektisempään elämäänsä.
”Kutsun sitä semi-kontrolloiduksi kaaokseksi”, 33-vuotias Lauren naurahtaa ja jatkaa.
”Meidän piti olla paljon organisoidumpia ja tarkempia asioissa etenkin lasten ensimmäisen vuoden aikana”.
Pojat – Andrew, Benjamin ja Levi – sekä tytöistä Allison ja Caroline voivat kaikki hyvin tänä päivänä.
Ainoastaan Leahin elämä on ollut hieman vaikeampaa hänen aivojensa kehitykseen liittyvistä ongelmista johtuen. Hän tulee tarvitsemaan vanhempiensa tukea vielä pitkään.
Mutta aivan kuten sisarensakin, niin myös Leah on aloittanut koulun normaalisti!
”Hän käy vammaisille lapsille tarkoitettua koulua. Mutta hän antaa aina kaikkensa ja nauraa jatkuvasti. Hän on perheemme valopilkku!”, Lauren sanoo.
