Doug ja Melanie Pritchard olivat olleet onnellisesti naimisissa kolme vuotta, kun he odottivat jälleen perheenlisäystä. Kaikki sujui täysin ongelmitta raskauden kanssa.
Kesken synnytyksen jotain kamalaa kuitenkin tapahtui. Melanie kärsi komplikaatiosta, jota kutsutaan lapsivesiemboliaksi ja lakkasi hengittämästä. Vaikka lääkärit kiidättivät hänet leikkaussaliin, he eivät kyenneet pelastamaan naista.
Hänen sydämensä pysähtyi ja hänet ehdittiin jo julistaa kliinisesti kuolleeksi. Lääkärit kertoivat, että Melanie tarvitsisi sydän ja keuhkosiirrännäisen ja selviytyessäänkin hänellä olisi luultavasti todella pahoja hermovaurioita koko loppuikänsä.
He onnistuivat lopulta elvyttämään Melanien ja käynnistämään tämän sydämen uusiksi, mutta tilanne ei vaikuttanut hyvältä.
”Vaimoni kuoli samalla hetkellä kun tyttäreni syntyi”, aviomies Doug kertoo ja jatkaa, ”Uskoin todella, että minusta tulisi leski.”
Lääkärit pyysivät Dougia valmistautumaan hyvästelemään vaimonsa viimeisen kerran. Silloin hän kumartui vaimonsa ylle ja kuiskasi tälle viimeiset sanat.
”Jos sinulla on enää yhtään voimia jäljellä kehossasi, niin taistele. Jatka taistelemista!” hän kuiskasi Melanielle.
Ja kuin ihmeen kaupalla vaikutti siltä, kuin Dougin sanat olisivat todella auttaneet.
Reilut 24 tuntia myöhemmin Melanie yllättäen heräsi. Doug näytti hänelle kuvan heidän tyttärestään Gabriellasta, joka oli myös vastoin kaikkia todennäköisyyksiä onnistunut selviämään nopeatempoisesta keisarinleikkauksesta samalla kun Melanie taisteli hengestään.
On varmasti mahdotonta edes yrittää ymmärtää, kuinka onnellisia he kaikki olivat tuona hetkenä.
Muutaman tunnin kuluttua Melanie kykeni jälleen hengittämään omin voimin. Toisin kuin lääkärit luulivat, hän ei tarvinnut mitään siirrännäistä ja selvisi jopa ilman mitään lääkitystä.
Vain viikon päästä ”kuolemastaan” hän palasi kotiin perheensä kanssa.
”Hänen toipumisensa oli ihme. Se, että hän on elossa, on silkka ihme,” Doug sanoo.
