Sisarusten välinen suhde on jotain hyvin ainutlaatuista. Tämän perheen tarina on loistava esimerkki siitä. Se on osoitus veljen ja kuolemansairaan pikkusiskon välisestä rakkaudesta.
Kyse on yhtäaikaa liikuttavasta ja sydäntä särkevästä tapauksesta sekä inspiroivana muistutuksena siitä, mitä rakkaus todella tarkoittaa.
Meagan ja Laurence Collard elivät monien standardien mukaan täydellistä elämää Australian länsirannikolla yhdessä lastensa Franklinin ja Caydenin kanssa. Parin ainoa toive elämässä tässä kohtaa oli enää saada vielä tyttölapsi, joka olisi täydentänyt perheen.
Heidän unelmansa tuntui käyneen viimein toteen, kun Meagan tuli raskaaksi ja ultrassa lapsen sukupuoli paljastui tytöksi. Vanhemmat eivät olleet yksin onnensa kanssa, vaan myös heidän poikansa Franklin ja Cayden olivat todella innoissaan kuultuaan, että saisivat pikkusiskon.
Perhe oli täysin rakastunut pieneen tyttöön ennen kuin tämä oli edes saapunut tähän maailmaan. He hankkivat kotiin valmiiksi vaaleanpunaisia vaatteita ja koristelivat lastenhuoneen kauniilla esineillä valmiiksi pientä enkeliään varten.
Kaikki sujui hyvin ja syntymän jälkeen tyttö sai nimen Piper Winifred.
Piper saapui kotiin, joka oli todellakin täynnä puhdasta rakkautta. Päivät muuttuivat kuukausiksi ja Piper tavoitti kaikki normaalit etapit, jotka lapsen kehitykseen kuuluvat.
Elämä sai synkän käänteen
Maaliskussa 2018 tapahtui kuitenkin dramaattinen käänne.
Piper alkoi yllättäen oksentaa holtittomasta ja vanhemmat veivät tytön heti lääkäriin tutkittavaksi. Pian oksentelu kehittyi kuumeeksi ja tytöllä diagnosoitiin korvatulehdus, johon he saivat lääkkeitä.
Kuukautta myöhemmin tismalleen samanlainen episodi kuitenkin toistui uudestaan. Tällä kertaa Meagan-äiti oli kuitenkin peloissaan, sillä hän oli huomannut jotain outoa.
Äiti oli löytänyt kovan patin pienen Piperin vatsasta. Viedessään tytön tällä kertaa lääkäriin sekä äiti että lääkäri olivat yhtä mieltä siitä, että Piperin maksa vaikutti turvonneelta, joten häneltä otettiin verikokeet varmuuden vuoksi.
Kun verikokeet lähetettiin tutkittavaksi, lääkärit varoittivat kolmesta mahdollisuudesta, jota pitivät todennäköisimpinä: HIV, hepatiitti tai syöpä. Meagan tiesi, ettei kyse olisi ensimmäisinä mainittavista viruksista, sillä hänet oli testattu tarkkaan raskauden aikana.
Juuri siksi tuo kolmas vaihtoehto pelotti äitiä suunnattoman paljon.
Äidin pahin painajainen kävi toteen
Ajatus siitä, että hänen pienellä tyttärellään voisi olla syöpä oli Meaganille niin pelottava ja ahdistava, että hän päätti salata asian muulta perheeltä vielä alkuun, jottei heidän tarvitsisi huolehtia siitä.
Kun tulokset sitten lopulta tulivat takaisin, äidin pahin painajainen varmistui: Piperilla diagnosoitiin neuroblastooma.
Neuroblastooma on lastien yleisin aivojen ulkopuolinen syöpä. Se on erilaistumattomista hermokudoksista lähtöisin oleva kasvain, jota esiintyy useimmiten alle 2-vuotiailla lapsilla.
Diagnoosihetkellä jopa 70% potilaista löytyy jo etäpesäkkeitä, joita esiintyy tavallisesti imusolmukkeissa, luissa, ihonalaiskudoksissa, maksassa sekä luuytimessä.
Sen oireisiin kuuluu myös monia yleisiä vaivoja kuten laihtuminen, kuumeilu, huonosti nukkuminen sekä ärtyneisyys. Suomessa todetaan vuosittain lähes 10 neuroblastoomaa lapsilla.
Diagnoosi voi olla joko hyvä- tai huonoennusteinen. Tähän vaikuttaa monesti esimerkiksi potilaan ikä, sillä alle 18 kuukauden ikäisillä lapsilla ennuste on huonompi.
Piper kuului juuri tuohon kategoriaan vajaan vuoden ikäisenä. Syöpä oli levinnyt imusolmukkeisiin, maksaan, vatsaan, rintakehään sekä munasarjoihin.
Perhe päätti käynnistää välittömästi solunsalpaajahoidot saatuaan kuulla Piperin kuuluvan korkeimpaan riskiluokkaan diagnoosinsa kanssa. Viiden kemoterapian sekä yhden kantasolusiirron sekä säteilyhoidon jälkeen Piperin vointi kuitenkin vaikutti paranevan.
Näin rajut hoidot jättävät tietysti jälkensä pieneen lapseen ja tuovat mukanaan myös sivuoireita, kuten oksentelua, ripulia, painon putoamista sekä infektioita.
Meagan-äiti muistelee koko kokemusta kauhulla ja kertoo:
– Sitä ei haluaisi koskaan tuottaa pettymystä yhdellekään lapsista tai kohdella ketään heistä muita tärkeämpänä prioriteettina, mutta tuolloin Piperin hoidot olivat koko perheemme ykkösprioriteetti.
Kaikkein vaikein osuus oli Piperin kantasoluhoito, joka tarkoitti sitä, että hänet oli eristettävä muusta perheestä neljäksi viikoksi heikentyneen immuunijärjestelmän takia. Tuona aikana Piper ei saanut nähdä rakkaita isoveljiäänkään kertaakaan.
Joulukuussa 2018 Piper sitten pääsi vihdoin kotiin sairaalasta ja sai viettää joulun yhdessä perheensä kanssa.
Iloa kesti vain hetken
Päivien muuttuessa jälleen viikoiksi asiat näyttivät saavan taas kuitenkin käänteen kohti huonompaa.
Meagan ymmärsi tilanteen vakavuuden pienen tyttärensä kieltäydyttyä käymästä vessassa kipujen takia. Piper piteli kädellä vatsaansa ja toisteli vain sanoja ”au, au, au”.
Äiti ei kyennyt katsomaan sivusta tyttärensä kärsimystä, vaan soitti heti sairaalaan ja kertoi lääkärille jonkin olevan pielessä.
Uudet hoidot tuntuivat alkuun jälleen auttavan, mutta neljäntenä hoitopäivänä Piperin kunto romahti.
Oksensi verta
Sairaalassa tytön ruokahalu oli palannut ja hän leikki iloisesti isoveljiensä kanssa, mutta yhtä nopeasti kuin hoidot olivat alkaneet auttaa, niin tapahtui taas käänne kohti huonompaa.
Piper alkoi yllättäen keskellä yötä oksentaa verta. Äiti hälytti hoitajat ja lääkärin paikalle, mutta mitään muuta ei ollut tehtävissä kuin antaa tälle kipulääkkeitä helpottamaan oloa.
Perheenisä säntäsi kiireellä paikalle ja pääsi pitelemään tytärtään vielä viimeisen kerran. Myös Piperin isoveljet saivat pidellä tyttöä kädestä ja antoivat tälle viimeiset suukot.
Tuona iltana kello 21.14 Piper Winifred veti viimeisen henkäyksen ja vaipui lopulta syövän uuvuttamana ikuiseen uneen. Tyttö oli kuollut.
Perhe järjesti Piperin hautajaiset kesäkuun ensimmäisenä päivänä vain muutamaa viikkoa ennen kuin Piper olisi täyttänyt kaksi. Paikalle kokoontui perhettä ja läheisiä jättämään viimeisiä hyvästejään tytölle, jonka elämä oli jäänyt aivan liian lyhyeksi.
Ei ainuttakaan kuivaa silmäparia
Meagan-äiti muistaa yhä tuon synkän ja surun täyttämän hetken. Isoveli Cayden oli vasta 5-vuotias, mutta hän oli mukana saattoväessä kantamassa pikkusiskona pienoista arkkua hautajaisissa.
Hän halusi varmistaa, että saisi pidellä rakasta pikkusiskoaan vielä viimeisen kerran ja hyvästellä tämän hautajaisissa. Sisarusten välinen ainutlaatuinen suhde kävi hautajaisissa selväksi jokaikiselle vieraalle, eikä kukaan voinut olla itkemättä.
Piper Winifredin traaginen kohtalo toi koko muun perheen entistä läheisemmäksi. Meagan-äiti kertoo, että he osaavat kaikki arvostaa elämää nyt entistä enemmän ja yhdessä he pyrkivät kunnioittamaan sekä muistamaan pientä Piperia jokaisena sille sopivalla hetkellä.
Syöpätaistelun keskellä Meagan oli saanut myös ahaa-elämyksen ja huomannut, kuinka vähän ihmiset todella tiesivät neuroblastoomasta sekä miten vähän rahaa sairauden tutkimuksiin käytettiin.
Siitä lähtien perhe on tehnyt työtä luodakseen lisää tietoisuutta sairauden ympärille ja he ovat luoneet Facebookiin Piperille omistetun sivuston, jolla he jakavat siihen liittyviä tietoja.
Sivu Fight like a Princes – Piper’s neuroblastoma battle (Suom. Taistele kuin prinsessa – Piperin neuroblastoomataistelu) on kerännyt tuon jälkeen tuhansia seuraajia. He jakavat siellä tietoa esimerkiksi keräyksistä, joilla tuetaan neuroblastoomatutkimuksia sekä hoitoja.