Doug ja Melanie Pritchard odottivat aivan tavallista raskausaikaa ja synnytystä. Ja niin asiat sujuivatkin varsin normaalisti niinä kuukausina, kun Melanie kantoi parin lasta, mutta kun hän meni synnytyssairaalaan kaikki muuttui.
Kesken synnytyksen Melanie viittelöi yhdelle kätilöistä ja kertoi, että jokin oli nyt huonosti. Häntä pyörrytti ja oksetti samaan aikaan. Lääkärit tekivät kaikkensa selvittääkseen, mikä Melanieta vaivasi, mutta kaikki tämän elintoiminnot olivat täysin normaaleja.
Sitten kaikki muuttui hyvin nopeasti. Melanien arvot romahtivat hetkessä ja pian jokainen häneen kiinnitetty laite alkoi piipata. Melanie lakkasi hengittämästä ja hänen sydämensä pysähtyi.
Äiti kärsi erittäin harvinaisesta komplikaatiosta, jota kutsutaan lapsivesiemboliaksi. Sitä tapahtuu noin kerran 80 000 synnytyksessä. Komplikaation uskotaan johtuvan siitä, että lapsivettä pääsee synnytyksen yhteydessä äidin verenkiertoon. Lapsivesi sisältää paljon erilaisia partikkeleita ja ainesosia, jotka aiheuttavat erittäin nopean reaktion joutuessaan äidin verenkiertoon.
Nykytiedon valossa se voi aiheuttaa erittäin voimakkaan allergisen anafylaktoidisen reaktion. Kuolleisuus tämän komplikaation parissa vaihtelee 50-30 prosentin välillä.
Lääkärit leikkasivat Melanien nopeasti ja onnistuivat pelastamaan hänen pienen lapsensa keisarinleikkauksella, mutta äidillä ei ollut yhtä hyvä onni myötä. Hänet julistettiin kliinisesti kuolleeksi ja perheenjäseniä kehotettiin jättämään viimeiset hyvästit hänelle.
Mutta 24 tuntia myöhemmin tapahtui jotain, mikä yllätti kaikki.
Doug ja Melanie Pritchard olivat olleet onnellisesti naimisissa kolme vuotta, kun he odottivat jälleen perheenlisäystä. Kaikki sujui täysin ongelmitta raskauden kanssa.
Kesken synnytyksen jotain kamalaa kuitenkin tapahtui. Melanie kärsi komplikaatiosta, jota kutsutaan lapsivesiemboliaksi ja lakkasi hengittämästä. Vaikka lääkärit kiidättivät hänet leikkaussaliin, he eivät kyenneet pelastamaan naista.
Hänen sydämensä pysähtyi ja hänet ehdittiin jo julistaa kliinisesti kuolleeksi. Lääkärit kertoivat, että Melanie tarvitsisi sydän ja keuhkosiirrännäisen ja selviytyessäänkin hänellä olisi luultavasti todella pahoja hermovaurioita koko loppuikänsä.
He onnistuivat lopulta elvyttämään Melanien ja käynnistämään tämän sydämen uusiksi, mutta tilanne ei vaikuttanut hyvältä.
”Vaimoni kuoli samalla hetkellä kun tyttäreni syntyi”, aviomies Doug kertoo ja jatkaa, ”Uskoin todella, että minusta tulisi leski.”
Lääkärit pyysivät Dougia valmistautumaan hyvästelemään vaimonsa viimeisen kerran. Silloin hän kumartui vaimonsa ylle ja kuiskasi tälle viimeiset sanat.
”Jos sinulla on enää yhtään voimia jäljellä kehossasi, niin taistele. Jatka taistelemista!” hän kuiskasi Melanielle.
Ja kuin ihmeen kaupalla vaikutti siltä, kuin Dougin sanat olisivat todella auttaneet.
Reilut 24 tuntia myöhemmin Melanie yllättäen heräsi. Doug näytti hänelle kuvan heidän tyttärestään Gabriellasta, joka oli myös vastoin kaikkia todennäköisyyksiä onnistunut selviämään nopeatempoisesta keisarinleikkauksesta samalla kun Melanie taisteli hengestään.
On varmasti mahdotonta edes yrittää ymmärtää, kuinka onnellisia he kaikki olivat tuona hetkenä.
Muutaman tunnin kuluttua Melanie kykeni jälleen hengittämään omin voimin. Toisin kuin lääkärit luulivat, hän ei tarvinnut mitään siirrännäistä ja selvisi jopa ilman mitään lääkitystä.
Vain viikon päästä ”kuolemastaan” hän palasi kotiin perheensä kanssa.
”Hänen toipumisensa oli ihme. Se, että hän on elossa, on silkka ihme,” Doug sanoo.
