Rachel Whalen menetti lapsensa ollessaan raskaana kaksi vuotta sitten.
Hänen sanansa siitä, miten hoitajat tilanteeseen suhtautuivat, levisivät myöhemmin sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin, eikä ole vaikeaa ymmärtää miksi.
Rachel Whalen kärsi keskenmenosta, kun hänen raskautensa oli aivan viimeisillä metreillä. Laskettu aika ei ollut enää kaukana, mutta vain hetkeä ennen sitä hän sai kuulla jokaisen odottavan äidin pahimman painajaisen: hänen tyttärensä ei ollut elossa.
Kun jotain niin hirvittävää ja loputtoman surun aiheuttavaa tapahtuu ihmisen elämässä, monien ympärillä olevien voi olla vaikea tietää, miten käyttäytyä. Mitä sanot ihmiselle, joka on juuri menettänyt lapsensa?
Rachelin kohdalla ne eivät olleet perheeltä ja ystäviltä saadut halaukset, jotka nostivat hänet lopulta synkästä pimeydestä. Sen sijaan se oli hänen sairaalassa tapaamiensa hoitajien osoittama vankkumaton tuki välittömästi hänen kuolleena syntyneen tyttärensä synnytyksen jälkeen.
Nyt hän haluaa jakaa oman elämänsä synkimmän tarinan kaikille, voidakseen auttaa muita samassa tilanteessa. Hänen sanansa ovat jotain, mitä kaikkien olisi syytä lukea.
Näin liikuttunut äiti kirjoitti:
”Kaikille hoitajille,
kiitos, että pelastitte minut. Teidän taitonne ja tietonne pelastivat minut seuraamasta tytärtäni kuoleman porteille, mutta se oli teidän myötätuntonne, joka auttoi minut takaisin elämään. Osoittamanne inhimillisyys sai minut haluamaan jatkaa elämääni; te saitte minut kykenemään edes ajattelemaan elämää kuoleman jälkeen.
Siitä olen teille velkaa rakkauteni ja syvimmän kiitokseni.
Kiitos teille hoitajille, jotka varmistivat aina, että miehelläni oli tarpeeksi tyynyjä, kun hän nukkui vierelläni sairaalassa. Ja kiitos niille hoitajille, jotka antoivat hänen viedä jäätelöä pakastimesta. Te näitte, että tämä oli hetki, jolloin myös hän tarvitsi tukea.
Kiitos teille hoitajille, jotka olitte mukana, kun minua kiidätettiin teho-osastolta synnyttämään.
Kiitos, että puhuitte minulle, kun minä en kyennyt puhumaan ollessani liian kiireinen taistellessani henkeni puolesta. En usko, että olisin pysynyt elossa ja nähnyt tyttäreni, ellette olisi olleet siinä.
Kiitos hoitajille, jotka opettivat minua laittamaan kylmäpakkauksia rintaliiveihini maidontuottamisen lopettamiseksi, kun tyttäreni oli syntynyt kuolleena.
Haluaisin myös kiittää teitä siitä, että pitelitte minua, kun minä itkin pitäen sylissäni nyyttiä, josta en voinut päästää irti. Teidän halauksenne ei tehnyt tuosta kivestä sydämelläni lainkaan kevyempää, mutta se antoi minulle pienen toivon kipinän muutoin hyvin synkkien ajatusten keskellä.
Kiitos kaikille hoitajille teho-osastolla, jotka kävivät siivoamassa jälkeni sen jälkeen, kun tyttäreni oli kuollut.
Kiitos, kun otitte aikaa ja autoitte minua pesemään kasvoni sekä harjaamaan hiukseni. Voin yhä muistaa miltä se tuntui, kun kampasit hiuksiani ja laitoit ne ponihännälle. Se oli ystävällinen teko, joka ei kuulunut edes työnkuvaasi.
Kiitos sille hoitajalle, joka hiipi hiljaa huoneeseeni pitelemään kättäni ensimmäisenä yönä sen jälkeen, kun Dorothy oli poissa. Kiitos, että kuiskasit minulle ne sanat omasta lapsestasi, joka oli myös syntynyt kuolleena. Kiitos, että olit ensimmäinen ihminen, joka auttoi minut pois siitä eristyksestä, johon päässäsi joudut, kun olet menettänyt lapsesi.
Sinun läsnäolosi tuntui liian hyvältä ollakseen totta. En vieläkään ole aivan varma olitko vain unta, joka auttoi minua pääsemään yli ensimmäisestä yöstäni yksin.
Lopuksi haluaisin kiittää kaikkia hoitajia, jotka ovat auttaneet minua raskauden aikana, kun olen odottanut Dorothyn pikkusiskoa. Jopa sen jälkeen, kun Frances oli syntynyt, te muistitte, että joku muu oli tullut jo ennen häntä. Te tiesitte, että Francesin syntymä ei tehnyt minusta äitiä ensimmäistä kertaa. Se teki minusta kahden lapsen äidin.
Kiitos teille minulta, jonka te autoitte takaisin elämään.”
Ainostaan sen itse kokenut ihminen voi todella ymmärtää, millaista on synnyttää kuollut lapsi.
Joudut käymään läpi koko synnytyksen, vaikka tiedät jo valmiiksi, että kohdussasi kasvanut lapsi on kuollut. Sinun on silti selvittävä kivuliaasta synnytyksestä.
Rachelin sanat ja tarina olivat todella koskettavia. Vaikka elämä tuntui todella vaikealta, eikä hän tiennyt halusiko enää edes jatkaa, nuo hoitajat saivat valettua häneen toivoa.
Jaetaan tätä artikkelia kunnioittaaksemme jokaista äitiä, jotka ovat menettäneet lapsensa sekä jokaista sairaanhoitajaa, jotka tekevät uskomattoman tärkeää työtä.
