6. maaliskuuta 1981 Marianne Bachmeier Lyypekiläiseen oikeussaliin. Hänellä oli missio.
Hän otti laukustaan ladatun aseen ja avasi tulen 35-vuotiasta seksirikollista Klaus Grabowskia vastaan.
Miestä syytettiin Mariannen 7-vuotiaan tyttären Anna Bachmeierin sieppaamisesta, hyväksikäytöstä ja murhasta.
Sekuntia myöhemmin Grabowski veti viimeisen hengenvetonsa ja kuoli oikeussalin lattialle. Häneen oli osunut seitsemän Mariannen ampumaa luotia.
Kostonhimoinen äiti pidätettiin välittömästi, mutta hän ei osoittanut katumusta teostaa. 40 vuotta myöhemmin ihmiset edelleen muistelevat ”kostajaäidin” tapausta ja hänen tuomionsa jakaa edelleen kansakunnan mielipiteet.
Lapsen menetys on suurin mahdollinen tragedia vanhemmalle.
1980-luvulla Marianne oli kahvilaa Lyypekissä pitävä yksinhuoltajaäiti.
Mariannen oma lapsuutta leimasi kurjuus ja lukuisat erilaiset traumaattiset kokemukset. Hänen isänsä oli jäsen Waffen-SS:ssä, joka oli yksi natsi-Saksan tunnetuimmista järjestöistä.
Mariannen kasvaessa hän oli jotunut raiskauksen uhriksi useiden eri miesten toimesta. 16-vuotiaana hän tuli ensimmäistä kertaa raskaaksi ja päätyi antamaan lapsensa adoptoitavaksi.
18-vuotiaana Marianne tuli raskaaksi toisen kerran silloiselle poikaystävälleen. Pian ennen lapsen synymää, Marianne rasiakttiin ja lapsi annettiin adoptoitavaksi.
Vuonna 1973 Marianne synnytti kolmannen lapsensa, tyttärensä Annan. Hän kasvatti tytön yksin.
Anna oli kertomusten mukaan ”onnellinen, avarakatseinen lapsi”, mutta valitettavasti hän ja hänen perheensä tulisi pian kokemaan sydäntäsärkevän, veret seisauttavan tragedian.
Toukokuussa 1980 Annan ollessa 7-vuotias, hän ja Marianne riitelivät. Tyttö päätti lintsata koulusta ja päätti kävellä ystävänsä luo.
Matkalla sinne 35-vuotias Klaus Grabowski, paikallinen teurastaja, kidnappasi kuitenkin Annan.
Grabowski piti Annan vankinaan asunnossaan tuntikausia. Hän raiskasi ja pahoinpiteli tyttöä. Lopulta hjän kursiti Annan avovaimonsa sukkahousuilla. Tytön murhan jälkeen Grabowski laittoi Annan ruumiin laatikkoon, jonka hän piilotti kanavanrantaan.
Grabowskin avovaimo ilmiantoi hänet poliisille.
Tuolloin Grabowski oli jo tuomittu seksuaalirikollinen, joka oli aikaisemmin ollut telkien takana kahden tytön pahoinpitelystä.
Vankilassa ollessaan vuonna 1976 hänet kastroitiin vapaaehtoisesti. Kaksi vuotta myöhemmin hän aloitti hormonihoidon kemiallisen kastraationsa perumiseksi morsiamensa kanssa.
Grabowski tunnusti heti Annan murhan, mutta kielsi seksuaalisesti hyväksikäyttäneensä tyttöä. Oikeudenkäynnissä Grabowski meni niin pitkälle, että väitti 7-vuotiaan Annan yrittäneen vietellä hänet ja kiristäneen häntä.
Oikeus ei uskonut Grabowskin lausuntoa
Annan järkyttävä kuolema oli Mariannelle valtava kolaus joka koetteli hänen mieleterveyttään ja täytti voimattomuuden, vihan ja raivon tunteilla. 6. maaliskuuta 1981, oikeudenkäynnin kolmantena päivänä, Marianne päätti ottaa oikeuden omiin käsiinsä.
Hän onnistui salakuljettamaan Beretta M1934:sa oikeussaliin ja ohittamaan turvatarkastukset ja kaikki vartijat. Pian oikeussaliin tultuaan hän otti ladatun pistoolin käsilaukustaan, suunnaten sen tyttärensä tappajaan ja tyhjensi koko lippaan. Seitsemän kahdeksasta luodista osui kohteeseens ja Grabowski kaatui heti maahan.
Välittömästi ampumisen jälkeen Marianne pudotti aseensa. Sitten hänen äänensä täytti huoneen ja hän lausui seuraavat sanat:
– Hän tappoi tyttäreni… Halusin ampua häntä kasvoihin, mutta osuin häntä selkään… Toivon, että hän on kuollut.
Poliisi pidätti hänet oikeussalissa ja syytti häntä aluksi murhasta.
Vuonna 1982 käydyssä oikeudenkäynnissä Marianne väitti ampuneensa Grabowskin unissaan.
Oikeudenkäynnissä todistaneiden asiantuntijoiden mukaan Mariannen teko kuitenkin oli vaatinut tarkkaa harjottelua. Tämä viittasi heidän mukaansa siihen, että kostaja-äiti oli suunnitellut ja valmistellut tekoaan.
Elinkautisen vankeustuomion uhka
Äidin kosto sai valtavan mediahuomion – ei vain Saksassa, vaan ympäri maailmaa. Marianne sai lempinimen ”Kostajaäiti”, ja monien mielestä hänet olisi vapautettava oikeudenkäynnissä.
Murtunut äiti, joka kosti rakkaan tyttärensä kuolemasta, sai laajalti tukea ja sai paljon rohkaisua ja ymmärrystä – vaikka olikin ottanut oikeuden omiin käsiinsä.
Aluksi media esittikin Mariannen pyhimyksenä. Pian toimittajat kuitenkin alkoivat kaivella hänen menneisyyttään. Sanomalehdet saivat tietää, että Marianne oli luopunut kahdesta ensimmäisestä lapsestaan adoptoitavaksi. Se, että hän vietti paljon aikaa baarissa, jossa hän työskenteli, oli vain yksi yksityiskohdista, jotka loivat säröjä rakastavan ja uhrautuvan äidin kuvaan.
Vuonna 1983 Marianne tuomittiin ensimmäisen kuolemantuottamuksesta ja ampuma-aseen laittomasta hallussapidosta. Hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankilaan, mutta hänet vapautettiin kolmen vuoden jälkeen.
Vankilasta vapautumisensa jälkeen Marianne muutti Nigeriaan ja meni naimisiin saksanopettajan kanssa. He erosivat vuonna 1990 ja Marianne muutti Sisiliaan, Italiaan.
Mariannella diagnosoitiin lopulta haimasyöpä ja hän muutti takaisin kotimaahansa ja kotikaupunkiinsa Lyypekkiin.
Das Erste TV-kanavalle vuonna 1995 antamassaan haastattelussa Marianne tunnusti ampuneensa Grabowskin huolellisen harkinnan jälkeen estääkseen häntä levittämästä enemmän valheita Annasta.
17. syyskuuta 1996 Marianne kuoli Lyypekiläisessä sairaalassa. Hän olisi halunnut kuolla edellisessä kodissaan Sisiliassa, mutta ei koskaan päässyt sinne.
Marianne haudattiin myöhemmin rakkaan tyttärensä viereen Lyypekin hautausmaalle.
Mariannen kohtalo on edelleen keskustelunaihe. Suuri osa väestöstä puolusti hänen tekoaan ja piti sitä oikeudenmukaisena rangaistuksena rikolliselle, joka oli jo tuomittu useita kertoja lasten hyväksikäytöstä.
Toiset kuitenkin pitivät vääränä, että Marianne otti lain omiin käsiinsä. Hänen olisi pitänyt jättää tuomio tuomarille, he sanovat.
Mitä mieltä sinä olet? Muista jakaa ajatuksesi Facebookin kommentteissa.
