Vanhemmaksi tuleminen on useimmille ihmisille upea ja tärkeä hetki elämässä.
Lapsesta on haaveiltu, häntä on suunniteltu, odotettu ja ennen kaikkea siitä on unelmoitu.
Valitettavasti tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa kaikissa tapauksissa. Elämä voi näyttää monien kohdalla hyvin erilaisilta planeettamme eri puolilla.
Monet nuoret äidit ja vanhemmat joutuvat syystä tai toisesta esimerkiksi antamaan lapsensa adoptioon.
Tässä tapauksessa teininä lapsen saanut nainen oli tehnyt juuri näin – mutta aikuisiällä täysin tietämättään, hän tapasi poikansa päivittäin…
Naisen adoptioon antama poika kertoi itse tarinansa kirjoituksessa, jonka jakoi Reddit-sivustolle.
Teiniäiti luopui lapsestaan
Julkaisussa, joka on nyt levinnyt viraali-ilmiönä ympäri koko maailman, nimettömänä pysyttelevä mies kertoo riipaisevan tarinan lapsuudestaan sekä biologisesta äidistään.
– Äitini sai minut, kun hän oli NELJÄTOISTA (14). Ja minut (24-vuotias mies nyt) asetettiin adoptioon. Adoptiovanhempani kertoivat minulle hänestä lapsuuteni aikana. Minulla on edelleen tallessa ne kirjeet, jotka hän oli kirjoittanut minulle pyytäen, että he voisivat antaa ne minulle, jos haluaisivat, mies kirjoittaa.
Yhdessä noista kirjeistä, jotka äiti oli kirjoittanut synnytyksen jälkeen, hän kertoo kuinka katuu sitä, ettei 14-vuotiaana kykene olemaan äiti pojalleen ja toivoo sydämessään, että poika voisi elää onnellisen elämän.
Kirjeissä biologinen äiti ilmaisi olevansa halukas myös pysymään kontaktissa pojan kanssa, mutta se ei kuitenkaan koskaan lopulta onnistunut, sillä hänen adoptioisänsä sai työpaikan toisesta kaupungista pojan ollessa vielä lapsi.
Sen jälkeen yhteys biologiseen äitiin katkesi.
Poika kuvitteli jo, ettei koskaan enää löytäisi tai kuulisi tästä mitään, mutta vuosien jälkeen hän onnistui kuitenkin löytämään äitinsä.
Löysi äitinsä tämän tietämättä
24 vuoden ikään ehtinyt poika oli onnistunut jäljittämään biologisen äitinsä, mutta kaksikon tapaamiset eivät ole menneet niin, miten voisi kuvitella.
Biologinen äiti ei nimittäin tiennyt itse mitään siitä, että poika on löytänyt hänet. Hän ei edes ole tunnistanut omaa poikaansa.
Näin poika kirjoittaa:
– Hän työskentelee eräässä pienessä ravintolassa, jossa käyn säännöllisesti, mutta hän ei tiedä sen olevan minä. Me puhumme välillä ja hän vaikuttaa mukavalta naiselta. Joskus kun hän kysyy jotain, kuten ”Haluaisitko täydennystä juomaasi kultaseni?” tai käyttää vastaavia kohteliaita termejä haluaisin kertoa hänelle kaiken.
– En osaa sanoa miksi, mutta se tekee minut ahdistuneeksi. Jos ravintola ei ole kiireinen, hän on ollut avoin puhumaan monenlaisista asioista kanssani, hän jatkaa.
– Minä kirjaimellisesti ajan 2 tuntia suuntaansa tullakseni syömään tänne vain nähdäkseni hänet. Tuntuu myös siltä, että hän tuntee jo minut, sillä olen käynyt siellä kaksi kertaa viikossa viimeisten kolmen kuukauden ajan ja hän tervehtii minua aina isolla hymyllä.
– Mutta voi veljet, jos hän vain tietäisi kuka olen.
Jaettuaan kirjoituksen sen poiki nopeasti paljon reaktioita ihmisiltä, joista suurin osa kehotti poikaa paljastamaan identiteettinsä. Useimmat kommentoijat myös muistuttivat häntä siitä, ettei asiassa ollut mitään, miksi pojan pitäisi pelätä tai ahdistua.
Paljasti totuuden äidilleen
Jonkin ajan kuluttua nuorimies jakoi uuden päivityksen, jossa hän kertoo paljastaneensa koko totuuden tilanteesta biologiselle äidilleen. Hän jakoi viestin, jossa kertoo, miten koko tilanne lopulta eteni.
– Noh… Minä tein sen. Minä kerroin hänelle. Ja kyllä, se oli raskas tilanne. Sydämeni jyskytti niin kovaa, että luulin sen räjähtävän.
– Tämä kaikki tapahtui toissapäivänä. Odotin, että hänen vuoronsa päättyi, joka tapahtui yhtä aikaa ravintolan sulkemisen kanssa. Odotin häntä parkkipaikalla. Tervehdimme ensin toisiamme ja sitten sanoin, että minulla olisi tärkeä asia, josta meidän pitää puhua. Pyysin ensin anteeksi, etten ollut sanonut mitään aiemmin, mutta hän ei reagoinut mihinkään ennen kuin näytin ne kirjeet, jotka hän oli jättänyt minulle lapsena.
– Silloin hän alkoi itkeä ja ulvoa yhtä aikaa, enkä edes ehtinyt päästä loppuun sanomaan suunnittelemaani ”Olen sinun poikasi” kohtaa. Heti kun hän näki kirjeen, hän tiesi. Se oli hullua. Hän syöksyi halaamaan minua välittömästi, mutta vetäytyi nopeasti takaisin ja kysyi, oliko ok, että halaamme, mies kirjoittaa.
– Tietysti se oli. Me vain seisoimme siinä jonkin aikaa itkien ja halaten toisiamme parkkipaikalla. Tilanne iski häneen todella kovaa, sillä yhdessä kohtaa tunsin hänen jalkojen pettävän alta ja vain pitelin häntä pystyssä halatessamme toisiamme.
Halauksen jälkeen kumpikaan heistä ei voinut pidätellä kyyneleitä ja pojan kieltelystä huolimatta hänen äitinsä avasi ravintolan oven takaisin ja he istuutuivat sisään pöydän ääreen suljetussa ravintolassa juoden kahvia ja syöden piirakkaa.
Kaksikko keskusteli tuntien ajan ja nainen kertoi yllättäen heti alkuun, että hänet oli vallannut outo tunne, kun hän oli nähnyt pojan saapuvan ravintolaan ensimmäisen kerran.
– Hän myönsi minulle, että adoptioni jälkeen hän katsoi vuosien ajan lapsia, jotka olivat minun ikäisiäni ja mietti, että he voisivat olla minä. Se sai hänet kerta toisensa jälkeen murtumaan kyyneliin julkisilla paikoilla. Hän eli pelossa ja masennuksessa asian takia vuosien ajan, eikä siksi halunnut olla liian toiveikas nähtyään minut ensimmäisen kerran, poika jatkaa.
Keskustelun aikana biologinen äiti kertoi pojalle, kuinka paljon hän näytti oikealta isältään nuorena. Äiti paljasti myös, ettei hänen isänsä olisi halunnut alun alkujaan antaa poikaa adoptoitavaksi, mutta nuoresta iästään johtuen he olivat pakotettuja siihen.
– Hän sanoo minun näyttävän aivan biologiselta isältäni nuorena. Puhuimme myös hänestä. He olivat pysyneet yhteyksissä kaikki nämä vuodet siinä toivossa, että jos löytäisin jomman kumman, niin he voisivat kertoa siitä toisilleen helpommin. Minä en ollut koskaan edes ajatellut biologisen isäni löytämistä, sillä kukaan ei ollut kertonut minulle hänestä mitään, joten oli iloinen yllätys kuulla, että he olivat suunnitelleet tätä tilannetta varten.
Tuntikausia jatkuneen keskustelun aikana äidille tärkein kysymys oli kuitenkin se, oliko poika onnellinen ja oliko hänellä ollut hyvä lapsuus. Poika kertoi adoptiovanhempiensa olleen hänelle aina todella hyviä ja kiitti tätä siitä, että oli tehnyt oikean ratkaisun.
Pelkäsi pojan vihaavan
Äiti kertoi toivoneensa pojan täytettyä 18, että tämä olisi etsinyt hänet käsiinsä, mutta kun niin ei tapahtunut, hän oli ajatellut pojan kenties vihaavan häntä.
Helpotus oli suuri, kun hän sai kuulla oikean syyn olleen perheen muutto pois kaupungista.
Kaksikko vaihtoi puhelinnumeroita siinä hetkessä ja lupasivat tavata uudestaan. Äiti pyysi myös lupaa kertoa tapaamisesta pojan biologiselle isälle, sillä tämä oli odottanut vuosien ajan mahdollisuutta nähdä hänet.
– Kun lähdin paikalta, hän lähetti minulle viestin, jossa kiitti minua tästä lahjasta, jota ei ollut uskonut koskaan saavansa. Kaikki meni paremmin kuin olin odottanut. Tähän liittyy vielä paljon henkisesti raskaita asioita käsiteltäväksi, mutta olen todella onnellinen, että saimme tavata, onnellinen nuorimies päättää kirjoituksensa.
Tämä oli todella koskettava kirjoitus. Upeaa, että äiti ja poika löysivät toisensa ja tapaaminen vielä vuosien jälkeen sujui näin hyvin.
Millaisia ajatuksia se herätti sinussa? Kerro oma mielipiteesi Facebookin kommenttiosiossa ja muista myös jakaa tätä ystäviesi luettavaksi.
