Kukaan vanhempi ei haluaisi nähdä lapsensa kärsivän ja kaikki meistä olisivat valmiita tekemään mitä tahansa, jotta lapsemme voisivat paremmin. Valitettavasti se ei aina kuitenkaan ole mahdollista.
Huolimatta siitä kuinka kovaa yritämme, toivomme ja rukoilemme, on olemassa asioita, jotka eivät ole yksinkertaisesti meidän käsissämme.
Bailey alkoi tuntea olonsa heikoksi kesällä 2016 ja hänen vanhempansa veivät pojan suoraan sairaalaan. Aluksi lääkäri uskoi Baileyn kärsivän tavallisesta flunssasta ja poika lähetettiin kotiin.
Mutta Baileyn olo vain paheni pahenemistaan ja lopulta vanhemmat saivat kuulla diagnoosin, jota yksikään vanhempi ei haluaisi kuulla.
Heidän 8-vuotiaalla pojallaan todettiin Non-Hodgkinin lymfooma, joka on yksi tavallisimmista imukudossyövistä.
Hänen hoitonsa alkoivat välittömästi ja lopulta helmikuussa 2017 vaikutti siltä, että kemoterapia ja säteilyhoito olivat onnistuneet tuhoamaan kaikki syöpäsolut ja Bailey tulisi selviämään.
”He uskoivat, ettei pojastamme löytynyt enää jälkeäkään syövästä” Baileyn isä Lee kertoo The Bristol Postille.
Bailey toipui nopeasti ja pääsi jopa palaamaan koulun penkille, vaikkakin hänen oli yhä pakko käydä jatkuvilla tarkastuskäynneillä sairaalassa varmistaakseen, että syöpä pysyi poissa.
Valitettavasti ei mennyt kauaa ennen kuin syöpä teki paluun ja pääsiäisenä 2017 Bailey joutui jälleen palaamaan sairaalaan.
Hän kävi läpi toisen kierroksen hoitoja ja lääkärit uskoivat pojalla olevan noin 70 prosentin mahdollisuudet selviämiseen. Rankat hoidot vaativat kuitenkin veronsa pienen pojan ruumiissa.
Kesäkuussa hän voi jälleen sen verran paremmin, että pääsi lähtemään sairaalasta kotiin kesäksi. Syöpä ei kuitenkaan luovuttanut otettaan, vaan elokuun lopulla Bailey joutui jälleen palaamaan sairaalaan.
Tällä kertaa syöpä oli pahempi kuin aiemmin.
RIP young man. You were so brave https://t.co/3f8VNMsvWl
— Bristol Live (@BristolLive) January 12, 2018
Nyt Bailey kärsi tason 4. syövästä, joka oli levinnyt hänen maksaansa, keuhkoihinsa ja vatsaansa.
Lääkärit kertoivat pojalla olevan enää jäljellä muutama viikko elinaikaa, ehkä jopa vain päiviä.
Mutta Baileyllä oli suunnitelma: Hän halusi taistella niin kauan, kunnes hänen pikkusiskonsa syntyisi marraskuussa.
Ja Baileyhän taisteli. Nuo kolme kuukautta olivat karmivia koko perheelle. Vaikka Bailey riutui päivä päivältä heikompaan kuntoon, niin hänen perheensä teki kaikkensa, jotta pojan viimeiset päivät olisivat mukavia ja ikimuistoisia.
Hänelle syötettiin vahvoja kipulääkkeitä, mutta pojan keho rappioitui hetki hetkeltä vain enemmän ja enemmän.
Kun hänen pikkusiskonsa syntyi marraskuussa, Bailey halusi, että tytön nimeksi tulee Millie.
Bailey teki kaikkea, mitä muutkin isoveljet tekevät: Hän halaili siskoaan, vaihtoi vaippoja, kylvetti tätä ja lauloi tuutulauluja. Millien syntymisen jälkeen Baileyn tila kuitenkin heikkeni nopeasti.
Alkuperäisen diagnoosin perusteella hänen ei olisi edes pitänyt elää näin kauaa, että hän olisi nähnyt sisarensa syntymän. Ja kun tyttö lopulta oli tullut maailmaan, oli selvää, ettei Baileyllä ollut enää paljoa aikaa jäljellä.
Perjantaina joulukuun 22. päivä Baileyn saattohoito käynnistettiin.
Jouluaattona perhe tiesi, ettei aikaa enää ollut paljoa ja he sanoivat pojalle näin:
”Nyt on aika luovuttaa Bailey. Lopeta.”
”Samalla hetkellä, kun sanoimme ”lopeta”, hän otti viimeisen henkäyksensä ja vuodatti yhden kyyneleen silmästään. Se oli kaunis hetki.”
Juuri ennen saattohoitoon joutumista Bailey oli sanonut jotain uskomattoman liikuttavaa pienestä pikkusiskostaan, perhe kertoo The Bristol Postille.
”Haluaisin jäädä, mutta nyt on minun aikani lähteä, jotta voin toimia hänen suojelusenkelinään.”
Bailey otettiin hänen perheeltään aivan liian aikaisin ja häntä tullaan kaipaamaan ikuisesti.
