5-vuotias poika pyysi anelevasti anteeksi äidiltään – vain muutamaa tuntia myöhemmin hän kuoli

Syöpä on asia, joka koskettaa tavalla tai toisella lähes jokaista meistä suomalaisista. Sinulla saattaa olla syöpä, tai sitten olet sairastanut sitä. Hyvin mahdollisesti tunnet ainakin jonkun, jolla se on.

Syöpä koskettaa lähes kaikkia ja uskon, että voimme olla yhdestä asiasta samaa mieltä: kaikki vihaavat tätä kohtalokasta sairautta.

Tämä on 5-vuotiaan pojan tarina. Hän taisteli syövän kanssa kahden vuoden ajan, kunnes se lopulta traagisesti päätti hänen elämänsä.

Vuonna 2016 Charlie Proctorilla diagnosoitiin harvinainen lasten syöpäsairaus, hepatoblastooma. Se tarkoitti sitä, että poika tarvitsi kipeästi maksasiirrännäisen.

Vanhemmat tekivät kaikkensa voidakseen pelastaa Charlien hengen ja he alkoivat kerätä yhdessä rahaa voidakseen maksaa Charlien kalliin leikkauksen Yhdysvalloissa.

Valitettavasti he eivät koskaan ehtineet siihen pisteeseen saakka, vaan pieni Charlie nukkui pois vain muutama päivä sitten – 10.11.2018.

Vain tunteja ennen kuin Charlie lopulta vaipui syvään uneen, hänen äitinsä Amber Schofield julkaisi kuvan pojastaan Facebookissa.

Kuvan yhteyteen hän kirjoitti näin:

”En tiedä, mitä voin enää tehdä”, ovat hänen yleisimmät sanansa. Tänään hän on ollut hyvin ärsyyntynyt ja halunnut vain maata, istua, maata sängyssä, sitten säkkituolissa, sitten sohvalla, sitten yläkerrassa ja niin eteenpäin. Yhtenä hetkenä Charlie kääntyi minua kohti ja lausui hiljaisella sekä hengästyneellä äänellä sanat: ”Äiti, olen niin pahoillani tästä.”

Hän oli pahoillaan siksi, että halusi jälleen siirtyä ja tunsi, että hänen piti sen takia pyytää anteeksi? Nyt siis tiedän hänen tuntevan, että hän on meidän ”tiellämme”. Sydämeni murtui! Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua ajattelemaan tai tuntemaan näitä tunteita, joita Charlie nyt tuntee. Ei ainoankaan!”

Muutamaa tuntia myöhemmin Charlie nukahti äitinsä syliin. Myös hänen isänsä oli paikalla tuona hetkenä.

”Viime yönä, kello 23.14, minun paras ystäväni, minun maailmani, eli Charlie, otti viimeisen henkäisynsä. Hän nukahti täysin rauhassa minun syliini isänsä kädet kiedottuina meidän molempien ympärille. Sydämemme ovat särkyneet. Maailma on menettänyt mahtavan pienen pojan. Charlie, sinä annoit minulle mahdollisuuden olla äiti.”

Kirjoituksessaan Amber pyytää, etteivät ihmiset ottaisi elämää itsestäänselvyytenä – halatkaa lapsianne, olkaa sylikkäin ja pussailkaa heitä niin paljon kuin mahdollista. Et voi koskaan tietää, milloin on liian myöhäistä.