Aluksi vaikutti siltä, että Nolanilla oli täysin tavallinen flunssa. Harmittomaksi infektioksi luultu sairaus oli kuitenkin jotain paljon pahempaa.
Loppujen lopuksi vanhemmat Ruth ja Jonathan Scully joutuivat tilanteeseen, johon yksikään vanhempi ei halua joutua.
Heidän kolmevuotiaalla lapsellaan todettiin erittäin agressiivinen ja harvinainen syöpä.
Tapauksesta on uutisoinut muun muassa CNN.
18 kuukauden ajan Nolan taisteli sairauttaan vastaan.
Poika oli vahva, rohkea ja aina positiivinen – mutta syöpä vei kuitenkin lopulta voiton helmikuussa 2017.
Tuolloin neljävuotias Nolan nukahti lopulta äitinsä käsivarsille, eikä enää herännyt.
Ruth Scully otti paljon kuvia poikansa viimeisistä kuukausista, ja on julkaissut niitä myös Facebookissa. Nolanin kuoleman jälkeen hän kirjoitti päivityksen, joka lähti leviämään sosiaalisessa mediassa nopeasti ympäri maailmaa.
Hänen kirjoituksensa kertoo pojan viimeisistä elinpäivistä, sen jälkeen kun lääkärit olivat kertoneet, että Nolania ei voitu enää auttaa. Sen sijaan he pyrkivät tekemään pojan viimeisistä elinpäivistä mahdollisimman helppoja ja kivuttomia.
Viimeisellä matkalla kohti sairaalaa tapahtui tilanne, jota äiti kävi poikansa kanssa keskustelun, jota hän ei tule koskaan unohtamaan.
Äiti kertoo keskustelun edenneen seuraavasti:
”Istuin hänen vieressään ja päämme nojasivat toisiaan vasten:
Minä: Rakas, sinuun sattuu kun hengität, vai mitä?
Nolan: Hmmm…. Kyllä.
Minä: Sinuun sattuu kovasti, eikö totta?
Nolan: (katsoo alas) Kyllä.
Minä: Rakas tämä syöpä-juttu on täysin järjetön. Sinun ei tarvitse enää taistella.
Nolan: Ei tarvitse vai? Olen taistellut sinun takiasi, äiti.
Minä: Ei rakas! Senkö takia olet ollut niin reipas? Äidin vuoksi?
Nolan: Ööö, kyllä!
Minä: Nolan rakas, muistatko mikä äidin tehtävä on?
Nolan: (hymyillen) Suojella minua.
Minä: Rakas… Tässä tilanteessa en voi enää tehdä niin. Ainoa paikka, jossa voin sinua enää suojella, on taivaassa.
Nolan: Joten sitten minä vain menen taivaaseen ja leikin siihen asti että sinä tulet! Sinähän tulet vai mitä?
Minä: Tottakai! Et pääse minusta eroon niin helpolla!
Nolan: Kiitos äiti! Menen taivaaseen ja leikin Hunterin, Bryleen ja Henryn kanssa!”
Viimeisten päiviensä aikana Nolan nukkui lähes koko ajan.
Perhe päätti viedä pojan kotiin, jotta hän saisi nukkua viimeistä kertaa kotonaan. Perhe oli juuri pakkaamassa lapsensa tavaroita, kun Nolan otti äitiään kädestä kiinni ja sanoi, että he voisivat yöpyä myös sairaalassa.
”Neljävuotias lapseni halusi aina, että meillä olisi mahdollisimman helppoa”, kirjoittaa Ruth Scully Facebookissa.
Hän jatkaa:
”Noin kello 21 aikoihin illalla katsoimme televisiota ja kysyin Nolanilta, voisinko käydä suihkussa, sillä en saanut jättää häntä hetkeksikään yksin.
Hän vastasi: ”Okei, äiti. Mutta pyydä, että isoisä Chris tulee luokseni, ja käännä minut niin, että näen sinut.”
Seisoin kylpyhuoneen oven vieressä, käännyin häntä kohti ja sanoin: ”Katso vain tänne rakas, tulen kahden sekunnin päästä takaisin.”
Hän makasi minua kohti ja suljin kylpyhuoneen oven. Sillä hetkellä poikani sulki silmänsä ja nukahti syvään uneen. Hänen elämänsä oli lopuillaan.
Kun avasin kylpyhuoneen oven, kaikki hoitajat ja ihmiset seisoivat poikani ympärillä ja katsoivat minuun päin kyynel silmässä.
He sanoivat: ”Nolan nukkuu sikeästi. Hän ei tunne mitään.”
Hänen hengityksensä oli erittäin raskasta, hänen oikea keuhkonsa oli luhistunut ja hän menetti happea.
Juoksin poikani luokse ja hyppäsin hänen viereensä, jonka jälkeen laitoin käteni hänen oikealle poskelleen. Tuolloin tapahtui ihme, jota en koskaan unohda…
Enkelini otti hengenvedon, avasi silmänsä, nojautui minua kohti ja sanoi: ”Äiti, minä rakastan sinua.”
Hän käänsi kasvonsa minua kohti kello 23.54, ja tuolloin Nolan Scully nukahti viimeisen kerran. Lauloin hänen korvaansa ”You are my sunshine” -kappaletta.”
