Jokaisen vanhemman pahin painajainen on oman lapsensa menettäminen. Valitettavasti syöpä on yksi niistä sairauksista, joka vie myös monia lapsia jo nuorella iällä, eikä mitään voi verrata sen aiheuttamaan suruun ja tuskaan
Toivo on kuitenkin viimeinen asia, josta sellaisessa tapauksessa haluaa luopua, kuten Scullyn pariskunta hyvin tietää. He saivat vuonna 2017 tietää pienen poikansa sairastavan parantumatonta syöpää.
Pojan viimeiset sanat ennen hänen kuolemaansa ovat liikuttaneet ihmisiä ympäri maailman ja niitä jaetaan siksi edelleen.
Kaikki sai alkunsa sairastelusta, joka vaikutti tavalliselta ja vaarattomalta flunssalta. Muutamassa päivässä 3-vuotiaan Nolan Scullyn tila kuitenkin heikkeni hälyttävällä tavalla.
Vietyään sairaan poikansa lääkärin tutkittavaksi vanhemmat Ruth ja Jonathan Scully saivat pahimman uutisen, jonka kukaan vanhempi voi saada. Heidän 3-vuotiaalla pojallaan diagnosoitiin syöpä.
Nolanilla diagnosoitiin Rhabdomyosarkoona, joka on harvinainen sekä aggressiivinen syöpä, joka vaati lopulta nuoren pojan hengen.
Kuultuaan lääkäriltä poikansa päivien olevan luetut vanhemmat eivät olleet uskoa korviaan. Tilanteen kertominen ja selittäminen 3-vuotiaalle pojalle itselleen tuntui myös painajaismaiselta.
Tiesi kuolevansa
Pieni Nolan kuitenkin ymmärsi nopeasti, mistä oli kyse ja mikä häntä odotti.
Pojan asenne väistämätöntä kuolemaa kohtaan löi kuitenkin vanhemmat ällikällä läpi koko sairauden aina loppuun asti.
Äiti kommentoi asiaa Hrtwarming -sivustolle näin:
– Joillekin se voi kuulostaa oudolta, mutta jollain tapaa poikani osasi löytää ilon niistäkin JOKAISESTA hetkestä. Kun hänen rintaansa kiinnitettiin letkuja, ne olivat ”mursun hampaat”. Kun hänen päänsä jouduttiin leikkaamaan, se oli uskomatonta, sillä hän näytti omasta mielestään Frankensteinin hirviöltä, Ruth-äiti kertoo.
– Jos huusin Nolanille kotoa kysyäkseni missä hän oli ja mitä hän teki, hän saattoi vastata vain ilmeenkään värähtämättä: ”Noh, olen tässä vaan oksentamassa taas äiti!”
Nolan oli ehtinyt täyttää juuri neljä, kun hän sai tietää kuolevansa. Siihen mennessä hän oli kamppaillut syöpää vastaan hieman yli vuoden ajan.
Pojan viimeiset sanat
Ruth-äiti ei koskaan tule unohtamaan viimeistä keskustelua, jonka hän kävi pienen sairaan poikansa kanssa.
– Minä istuin hänen vierellään ja nojasin häntä vasten, kun kävimme seuraavan keskustelun:
Minä: Kultaseni, hengittäminenkin sattuu, vai mitä?
Nolan: Hmmm… no joo.
Minä: Sinulla on kovia kipuja, eikö olekin kultaseni?
Nolan: *Katse lattiassa* Kyllä.
Minä: Kultaseni, tämä syöpäjuttu on ihan typerä. Sinun ei tarvitse enää yrittää taistella.
Nolan: (selvästi ilahtuneena) MINUN EI TARVITSE??!! Mutta, minähän tein sen sinun takiasi äiti!!
Minä: Eikä, kulta!! Niinkö sinä teit? Taistelit äidin vuoksi??
Nolan: No ööö… TIETYSTI!!
Minä: Nolan Ray Scully, mikä on äidin tärkein tehtävä?´
Nolan: SUOJELLA minua!
Minä: Murunen… Minä en voi enää tehdä sitä. Ainoa paikka, jossa voin suojella sinua jatkossa on taivaassa (sydämeni särkyi palasiksi tämän kohdalla)
Nolan: Jooooten, sitten minä menen nyt taivaaseen ja leikin siellä siihen asti, kunnes sinä tulet sinne! Sinähän tulet sinne myös, eikö?
Minä: No tietysti!! Et sin pääse äidistäsi eroon noin helpolla.
Nolan: Kiitti äiti!! Minä menen sinne leikkimään ystävieni kanssa!
Hetkeä myöhemmin poikani otti syvän henkäyksen, avasi silmänsä, hymyili ja sanoi: Minä rakastan sinua äiti.
Elokuussa 2017 myöhään illalla Nolan Scully nukahti ikuiseen uneen. Hän oli kuollut.
Äidin perustamalla ”Nolan Strong ” -sivulla perhe jakoi koko matkansa poikansa syövän kanssa ja jakoi vinkkejä muille samassa tilanteessa oleville perheille siihen, miten surua voi käsitellä, kun oma lapsi tekee kuolemaa.
– Mietin vain sitä, miten vahva Nolan oli ja yritän olla joka päivä sellainen ihminen, josta poikani voisi olla ylpeä, äiti kirjoittaa.
Pelastustyöntekijöiden kunnianosoitus
Nolanin koskettava tarina on liikuttanut miljoonia ihmisiä ympäri maailman.
Hänen hautajaistensa aikaan perhe päätti, että olisi vain oikein jakaa myös se tilaisuus kaikkien niiden ihmisten kanssa, jotka olivat tukeneet poikaa sairauden aikana.
Ensihoitajat olivat paikalla hautajaisissa kunnioittaen pojan muistoa seisten ja vahtien sen rinnalla. Kyse on samanlaisesta kunniasta, joka tavallisesti annetaan virantoimituksessa kuolleille poliiseille, mutta kaikki olivat yhtä mieltä, että Nolan ansaitsi sen.
Hautajaiset käynnistyivät vapaaehtoispalokunnan luona, josta Nolanin arkku tuotiin ulos ja yli 100 viranomaista oli mukana kunnioittamassa hänen muistoaan.
On tärkeää, että perhe on jatkanu tarinansa jakamista auttaakseen muita samaa tilannetta läpi käyviä ihmisiä. Surun kanssa ei tarvitse jäädä yksin.
