4-vuotias kutsui yksinäistä miestä ”vanhaksi ukoksi” kaupassa – miehen vastaus jätti äidin sanattomaksi

Vanhan sanonnan mukaan totuus tulee lapsen suusta. Lapsilla on tapana puhua suunsa puhtaaksi miettimättä sen enempää sitä, mitä muut asiasta ajattelevat. Tämä voi johtaa myös kiusallisiin tilanteisiin julkisilla paikoilla, kun lapset alkavat puhua kovaan ääneen ympärillä olemista ihmisistä.

Yhdysvaltalainen perheenäiti Tara Woods koki tällaisen hetken 4-vuotiaan tyttärensä ruokakaupassa. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti torua tytärtään tämän käytöksestä, heidän vierellään ollut mies, jota tyttö oli kutsunut ”vanhaksi äijäksi”, puuttui asiaan.

Miehen sanat olivat jotain, mitä Tara ei olisi osannut koskaan odottaa.

Tara Wood niminen perheenäiti oli kaupoilla neljävuotiaan Norah tyttärensä kanssa, kun he joutuivat kiusalliseen tilanteeseen.

Äiti oli jo aiemmin huomannut, että hänen tyttärellään oli nuoresta iästään huolimatta jo nyt kyky havainnoida ja pohtia ikääntymistä sekä muita monimutkaisia asioita elämässä. Tuolla kaupparetkellä tapahtui kuitenkin jotain, mikä sai jopa äidin hämilleen.

Kuva: Facebook / Tara Wood

Äiti oli tapauksesta niin liikuttunut, että hän päätti jakaa asiasta kirjoituksen sosiaaliseen mediaan. Näin hän kirjoittaa:

”Päivää ennen tyttäreni Norahin 4-vuotissyntymäpäivää, hän kertoi minulle jotain uskomatonta.

Olin juuri noutanut hänet päiväkodista, kun hän kiinnitti huomioni iäkkääseen mieheen, joka oli kävelemässä parkkipaikan halki.

Hän kertoi pitävänsä vanhoista ihmisistä sillä: ”Minä pidän vanhuksista, koska he kävelevät yhtä hitaasti kuin minä ja heillä on yhtä sileä iho kuin minullakin. He kuolevat kaikki pian, joten minä haluan rakastaa heitä ennen kuin he ehtivät kuolla”.

Kuva: Facebook / Tara Wood

Toki, tuo voi kuulostaa lopun takia hieman synkältä ja oudolta, mutta ajatus sen taustalla oli kuitenkin mielestäni kaunis.

Huomasi vierellä ”vanhan miehen”

Ihastelin hänen välittäviä sekä empaattisia sanojaan ja jaoin asiasta kirjoituksen Facebookissa, kun pääsimme kotiin. En vielä silloin tiennyt, kuinka tosissaan hän oli ollut.

Seuraavana päivänä – hänen syntymäpäivänään – olimme jälleen matkalla kotiin päiväkodista, kun hän kysyi, voisimmeko pysähtyä kauppaan ostamaan leivonnaisia jälkiruoaksi hänelle ja sisaruksille tytön syntymäpäivänsä kunniaksi. Ja miten sitä voisi kieltää asiaa syntymäpäiväsankarilta?

Laitoin Norahin ja hänen nuoremman siskonsa sellaiseen isoon auton malliseen ostoskärryyn ja suuntasin suoraan kohti leivoksia kaupassa. Otettuani hyllystä paketin keksejä pysähdyin mainoksen eteen, joka vangitsi katseeni.

Minun ollessani täysin keskittynyt mainoksen tuotteiden löytämiseen huomasin, kuinka Norah nousi ylös ostoskärryistä osoittaen sormella ja julistaen kovaan ääneen: ”Hei, sinä vanha ukko! Minulla on tänään syntymäpäivä!”

Hän oli osoittanut huudon vierellä olleelle iäkkäälle herrasmiehelle, jonka ilme oli vakava ja kulmakarvat tuuheat. Ennen kuin ehdin paikalle ja sanomaan ettei ketään saisi yhtäkkiä kutsua vanhukseksi, tuo mies pysähtyi ja kääntyi Norahia kohti.

Hän ei näyttänyt lainkaan siltä, että tyttäreni yllättävä kommentti olisi häirinnyt häntä. Hänen kasvojensa ilme pehmeni ja hän vastasi: ”Hei vain pikkurouva! Ja mitenkäs vanha sinä olet sitten tänään?”.

He juttelivat muutaman minuutin, jonka päätteeksi mies toivotti hyvät syntymäpäivät ja jatkoimme matkaamme.

Törmäsimme samaan mieheen hetkeä myöhemmin kassajonossa ja minä astelin hänen luokseen. ”Anteeksi, herra? Norah tässä pohti, olisitko voinut tulla poseeraamaan yhteiskuvaan hänen kanssaan syntymäpäivän kunniaksi?”

Mies muuttui hämmentyneestä ilahtuneen näköiseksi hetkessä.

Hän otti askeleen taaksepäin ja nojasi ostoskärryihinsä nostaen toisen käden rinnalleen ja kysyi: ”Kuvan? Minun kanssani?”

Norah vastasi välittömästi: ”Kyllä, minun synttärieni kunniaksi!”

Ottivat kuvan yhdessä

Miehen valmistautuessa kuvaa varten otin esiin puhelimeni ja pian he poseerasivat yhdessä. Norah asetti pienet kätensä hänen käsiinsä. Mies katsoi häntä silmät tuikkien hiljaa. Kysyin hänen nimeään ja hän kertoi sen olevan Dan.

Kassajonossa syntynyt tilanne aiheutti taaksemme jonoa, mutta kukaan jonossa seisoneista ihmisistä ei tuntunut välittävän.

Norah ja Dan juttelivat toisilleen pitkät pätkät ja olisi voinut kuvitella, että he ovat tunteneet toisensa koko ikänsä.

Muutamaa minuuttia myöhemmin kiitin Dania siitä, että hän oli ollut niin ystävällinen. Hänellä oli kyyneleet silmissä, kun hän vastasi: ”Ei, vaan kiitos teille. Tämä on ollut yksi hienoimmista päivistä elämässäni pitkään aikaan. Sinä olet tehnyt minut hyvin onnelliseksi Norah”.

He halasivat ja me lähdimme kaupasta kassan kautta ulos. Norah tuijotti Dania suoraan silmiin niin kauan, kunnes hän katosi näkökentästä.

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tuo kohtaaminen olisi liikuttanut myös minua. Olin täysin häkeltynyt siitä ja ajattelin seuraajieni Facebookissa pitävän sitä myös kauniina hetkenä.

Jaoin tarinan Facebookiin yhdessä kuvan kera.

Myöhemmin samana iltana sain viestin eräältä paikalliselta naiselta, joka tunnisti kuvasta Danin.

Hän kertoi, että Danin vaimo, Mary, oli kuollut muutamaa kuukautta aiemmin ja mies oli ollut täysin yksin elämänsä rakkauden nukuttua pois. Hänen mukaansa tyttäreni kaunis ele oli todella koskettanut Dania, joka tarvitsi jotain juuri tuollaista eikä taatusti koskaan unohtaisi sitä.

Pyysin Danin puhelinnumeroa ja soitin hänelle muutamaa päivää myöhemmin.

Kävimme sitten vierailulla Danin pienessä ja kotoisassa talossa – joka oli täynnä kuvia yhteisistä vuosista hänen rakkaan Marynsa kanssa. Dan oli käynyt parturissa, ajanut partansa ja hänellä oli yllään tyylikkäät vaatteet. Hän näytti liki 10 vuotta nuoremmalta.

Kuva: Facebook / Tara Wood

Hän oli ottanut pöydälle esiin paperia sekä väriliituja Norahia varten. Dan pohti, josko Norah haluaisi piirtää hänelle jotain, mitä hän voisi laittaa esille jääkaapin oveensa. Ja tietysti Norah suostui iloisesti tehtävään ja ryhtyi piirtämään.

Vietimme lopulta liki kolme tuntia Danin luona. Hän oli hyvin kärsivällinen ja kiltti tytärtäni kohtaan, joka ei ollut hetkeäkään aloillaan”, Norah kirjoittaa.

Odottamaton ystävyys

Äidin julkaisut tapauksesta nousivat hyvin odotetusti viraaleiksi sosiaalisessa mediassa ja tapaus kosketti monia ihmisiä syvästi.

Tarina ei kuitenkaan pääty vielä siihen. 4-vuotiaan Norahin ja Danin välille nimittäin muodostui ystävyyssuhde, jota he ovat vaalineet siitä lähtien. He viettivät muun muassa juhlapyhiä yhdessä.

Nykyään Norah kyselee Danista joka päivä. Tyttö on huolissaan hänestä. Hän pohtii, onko Dan yksin, kylmissään tai onko hänellä varmasti juustoa leipänsä päälle. Norah haluaa hänen voivan hyvin ja että hän tuntee itsensä rakastetuksi.

Täytti aukon sydämessä

”Myös Dan ajattelee usein Norahia. Vietettyämme hiljattain aikaa yhdessä, hän kertoi minulle, ettei ollut saanut nukuttua kunnolla vaimonsa kuoleman jälkeen.

Norahin tapaamisen jälkeen hän on kuitenkin nukkunut hyvin joka yö.

– Norah täytti aukon sydämessäni, Dan sanoi.”

Ajatelkaa, jos useammat hyvät ihmiset voisivat katsella maailmaa lasten viattomien silmien läpi. Niin moni meistä kokisi silloin tulevansa nähdyksi ja ihmiset olisivat vähemmän yksinäisiä.

Uskomattoman kaunis tapaus osoittaa, ettei ystävyydellä ole mitään ikärajoja.

Jaa tätä, jos Norahin ja Danin tarina liikutti myös sinua.