Kun Stacey Faix tuli raskaaksi, hän oli vasta teini-ikäinen tyttö. Vain 15-vuotiaana hän synnytti poikansa, jonka päätti kuitenkin antaa välittömästi adoptoitavaksi.
Pian synnytyksen jälkeen poika vietiin pois, eikä Stacey uskonut näkevänsä häntä enää ikinä. Tai niin hän ainakin kuvitteli.
Pennsylvanian osavaltiossa Yhdysvalloissa otettiin marraskuussa 2017 käyttöön uusi laki, joka antoi adoptoiduille lapsille oikeuden päästä käsiksi alkuperäisiin syntymätietoihinsa. Tämä oli iloinen uutinen Stephen Strawnille, joka oli itse adoptoitu.
Kun Strawn sai kuulla lain menneen läpi, hän tiesi haluavansa omat tietonsa. Alle kuukautta myöhemmin hän oli saanut käsiinsä syntymätodistuksensa, joka piti sisällään myös kaikki ne tiedot, joita hän ei aiemmin ollut nähnyt.
– Se oli iso helpotus, hän kertoi Inside Editionille saatuaan kuulla vihdoin biologisen äitinsä nimen.
Strawn kääntyi Facebookin puoleen mielessään vain nimi, Stacey Faix. Hän onnistui nopeasti löytämään naisen, tai ainakin saman nimisen ihmisen, jonka uskoi olevan äitinsä.
– Lähetin hänelle viestin ja sanoin, ’Hei, minulla on todella outo kysymys’, Strawn kertoo.
– Sanoin, ’Annoitko sinä lapsen adoptoitavaksi vuonna 1982?’ ja hän vastasi, ’Kyllä’. Minä kirjoitin ’Luulen sinun olevan minun biologinen äitini’.
Pian kävi ilmi, että Faix oli itsekin yrittänyt löytää biologista poikaansa, mutta ei ollut koskaan siinä onnistunut. Kaksikolla oli kuitenkin yllättävän paljon yhteistä, vaikka he eivät olleet tienneet toisistaan mitään yli 35 vuoteen.
Vaikka Faix asuikin nykyään Ohiossa, hän oli suunnitellut osallistuvansa Pittssburghin puolimaratonilla osana ”Team Red, White and Blue”:ta (RWB), joka on samainen organisaatio, jonka jäsen myös Strawn oli omassa osavaltiossaan. Äiti ja poika olivat siis suunnitelleet osallistuvansa samaan juoksukisaan samassa ”joukkueessa” täysin tietämättään.
Kisapäivänä Strawn kehitti suunnitelman, joka oli kaiken odotuksen arvoinen.
Kun RWB-joukkueen jäsenet kokoontuivat ennen kisaa, joku heistä ojensi Faixille kortin. Kortissa luki näin: ”Siitä on kulunut 13075 päivää, kun viimeksi näit minut. En halunnut sinun joutuvan odottamaa enää päivääkään”.
Hänen leukansa putosi välittömästi.
– Me varmaan halasimme toisiamme 10 eri kertaa, Strawn kertoo.
– Lopetimme halauksen ja vain katselimme toisiamme alkaen halata uudestaan. Se tuntui täysin epätodelliselta nyt viimein, sillä kaikki tapahtui niin nopeasti.
Äiti ja poika juoksivat molemmat maratonin loppuun saakka samaisessa joukkueessa käyttäen koko matkan myös hyödyksi päästäkseen kärryille toistensa elämistä.
Upeaa, että tämä nuori nainen ymmärsi synnytyksen jälkeen, että hänen poikansa tarvitsisi vakaan ja rakastavan kodin, jonka hän olikin saanut adoption kautta. Vielä upeampaa on se, että he saivat tavata toisensa kaikkien näiden vuosien jälkeen. Tuo oli varmasti koskettava tilanne, jota molemmat olivat jo pitkään odottaneet. Ole hyvä ja jaa tätä, jos heidän tarinansa kosketti sinuakin.
