Teddy oli vain yhden vuoden ikäinen, kun hänellä todettiin leukemia. Lääkärit uskoivat, ettei pikkupojalla olisi paljon aikaa. Kuin ihmeen kaupalla hän sai kuitenkin lisäaikaa.
Nyt lääkärit arvioivat, että pojalla on 97 prosentin mahdollisuus selviytyä – pitkälti kiitos asialle, jonka useimmat vanhemmat vain hylkäävät.
Pienen Teddyn äiti Sarah Cripps, 37, oli musertunut kuullessaan, että hänen vain 17 kuukauden ikäisellä pojallaan oli leukemia. Hän oli huomannut turvonneita kyhmyjä lapsen takaraivossa. Hän pelkäsi syytä – koko ajatus kauhistutti.
Lue myös: Perhe adoptoi 10-vuotiaan pojan, jota kukaan ei huolinut – pian heille selvisi, kuka hän oikeasti on
– Kun näin kyhmyt, olin todella peloissani. Serkkuni itse asiassa kuoli leukemiaan, kun olin noin 12-vuotias. Menin suoraan lääkärin puheille ilmaisemaan huoleni, hän sanoo Manchester Evening Newsille.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Lääkärit eivät olleet Teddystä huolissaan. Äiti ei kuitenkaan antanut periksi, vaan halusi vielä toisen mielipiteen vuorokauden sisään. Silloin hän oivalsi, että jotain oli pahasti vialla.
Lääkäri otti verinäytteen Teddyltä ja huomasi, että Sarah’n huolet olivat aiheellisia. Pojalla oli leukemia, siis verisyöpä.
Näin poika pelastui
Poika tarvitsi kemoterapiaa ja kiireellisen kantasolusiirteen. Sarah sai kuulla, että Teddyn selviytymismahdollisuus on vain 13 prosenttia.
– Olin varma, että Teddyn kaksosveli George olisi sopiva. Mutta kun kävi ilmi, että ei ole, tuntuu kuin diagnoosi olisi tullut uudestaan. Maa mureni jalkojeni alta.
Lääkärit sanoivat, että on kuitenkin hyvä mahdollisuus, että he löytävät toisen luovuttajan Teddylle. Onneksi niin kävikin. Sellainen löytyi Espanjasta. Uusi veri löytyi 11-vuotiaalta pojalta.
Veri tuli istukasta, jonka pojan äiti oli päättänyt luovuttaa synnytyksen jälkeen. Elin sisältää napanuoran verta, joka on täynnä kantasoluja.
Siirre onnistui hienosti. Teddy elää tervettä elämää, syö ravitsevaa ruokaa ja kasvaa isommaksi. Teddy on nyt kolmevuotias.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Hän kiittää erityisesti espanjalaisnaista, joka istukkansa luovutti. Sarah vetoaa kaikkiin äiteihin, että he tekisivät saman sen sijaan, että antavat kätilöiden vain heittää ne pois.
– Jos seisoisin lapseni kanssa raskaana olevan naisen edessä ja kysyisin: ”Lapseni kuolee ilman kantasolusiirrettä, ja hänen paras mahdollisuutensa selvitä on istukastasi, jonka aiot heittää pois – voinko saada sen?” En usko, että maailmassa on olemassakaan äitiä, joka sanoisi: ”Et”.
Sarah’n mukaan muut eivät voi ymmärtää tunnetta kuulla, että on keino pelastaa lapsen elämä, mutta se ei tule lääkkeistä, joita saa apteekista. Se tulee täysin epäitsekkäältä ihmiseltä, joka yksi päivä on herännyt, ja tehnyt päätöksen antaa lahja muille.
