Se oli täysin tavallinen päivä, jolloin perheenäiti Maria Mancia lähti aamulla töihin kotoaan Kaliforniasta Yhdysvalloista. Palattuaan töistä kotiin, jokin oli kuitenkin pielessä. Hänen poikansa oli kadonnut.
Vain 18 kuukauden ikäinen Steve Hernandez oli kadonnut äitinsä luota. Hänen isänsä Valentin oli ottanut pojan salaa mukaansa ja kadonnut kuin tuhka tuuleen. Samalla isä vie kodista kaikki kuvat ja todisteet pojasta, vaikeuttaakseen etsintöjä entisestään.
Isä ei jättänyt Marialle edes ultrakuvaa pojasta, vaan vei kaiken, jotta tällä ei olisi näytettävänä yhtään kuvaa tai todistetta helpottamaan pojan löytymistä. Ainoa pojasta löytynyt kuva saatiin yhdeltä sukulaiselta, mutta siitäkään ei ollut apua.
Steve oli poissa. Vuodet vierivät, mutta Maria ei ikinä voinut unohtaa tuota päivää vuonna 1995, kun hänen poikansa vietiin pois.
Mutta kuinka ollakaan, niin yhtenä päivänä 21 vuotta myöhemmin hänen kotipuhelimensa soi. Soittaja oli poliisi, jolla oli uutisia pojasta.
21 vuoden jälkeen viranomaiset olivat viimein löytäneet Marian pojan. He kertoivat pojan isän olevan paossa tai kuollut, mutta itse poika oli löydetty johtolankojen perusteella. Vinkit olivat vieneet poliisit lopulta Meksikoon saakka, josta löydetty poika paljastui DNA-testien perusteella Marian 21 vuotta sitten viedyksi pojaksi.
– Se oli tilanne, jota en kykene kuvailemaan… Olen itse äiti, enkä siksi voinut antaa tämän tapauksen olla, poliisi Karen Cragg, joka johti tutkintaa kertoi LA Times -lehdelle.
Aluksi Maria ei voinut uskoa puhelimen toisessa päässä olevan poliisin sanoja, mutta lopulta viranomaiset saivat myös järkyttyneen äidin vakuuttuneeksi dna-testien perusteella.
– Hän on sinun poikasi, me lupaamme sen.
Kun äiti ymmärsi viimein, että hänen ikuisiksi ajoiksi kadonnut poikansa oli löydetty, hän murtui täysin. Kaikkien noiden vuosien jälkeen hän saisi viimein nähdä esikoisensa ja tavata hänet uudestaan. Siitä jälleennäkemisestä tulikin koskettava hetki.
