Zacharias Topeliuksen kappaleissa Sylvian joululaulu ja Varpunen jouluaamuna on kummassakin synkkä tarina taustalla.
”Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin”. Jos pitäisi valita kauneimmista joululauluista kaunein, moni suomalainen valitsisi Sylvian joululaulun. Emeritusprofessori ja tohtori Reijo Pajamo sanoo Newsnerille, että kappale valittiin Yleisradion kilpailussa Suomen kauneimmaksi 1950-luvulla.
Laulun tarina on erikoinen. Zacharias Topelius kirjoitti Sylvias julvisan sanat ruotsiksi jo vuonna 1853. Karl Collan sävelsi sen. Kesti 65 vuotta, ennen kuin Matti Korpilahti suomensi tekstin vuonna 1918. Siitä taas ehti kulua yli 20 vuotta, ennen kuin Sulo Saarits levytti laulun.
– Talvisodan jälkeen kesällä 1940 Georg Malmsténin veli Eugen halusi äänittää suosittuja schlager-iskelmiä. Saksasta tuotiin viimeisen päälle hienot vempaimet Vallilan työväen kansanteatteriin. Eugen Malmstén keskittyi hyvin, ja kaikki kappaleet tulivat ensimmäisellä otolla. Ei tarvittu uusintoja.
Suomalaiset kauhistelivat, kun kallis äänityskalusto seisoi tyhjillään. Pajamo sanoo jonkun keksineen, että Sulo Saarits tuodaan laulamaan. Hän lauloi neljä joululaulua, joista yksi oli Sylvian joululaulu.
– Tunsin hänet hyvin. Siitä alkoi laulun tunnetuksi tuleminen. Oli vuosi 1940, ja kappale oli syntynyt vuonna 1855. Ajatella! Siinä meni melkein sata vuotta.
Joululaulussa kaipuu Pohjolaan
Myös itse laulun sanojen taustalla on sangen kummallinen tarina. Lyriikat vievät Italiaan. Kappale kertoo linnusta, jota on arveltu lehtokertuksi tai mustapääkertuksi. Mustapääkertun latinankielinen nimi on Sylvia atricapilla.
Reijo Pajamo sanoo, että lintuja pidettiin häkeissä. Sirkutus houkutteli muuttolintuja, joita ammuttiin.
– Kerttunen valittaa tätä ja kertoo, että ikävöi nimenomaan omaan Suomeen. Topelius kirjoitti yli kymmenen Sylvia-runoa. Tunnetuimmat ovat tämä Sylvian joululaulu ja Kesäpäivä Kangasalalla.
Tarinasta tekee entistäkin julmemman se, että tuohon aikaan häkkilinnuilta oli tapana puhkoa silmät. Näin ne eivät nähneet, missä olosuhteissa ne olivat. Sokean linnun alakuloinen laulu oli omiaan houkuttelemaan muita.
– Monet ovat kritisoineet tätä julmaa taustaa, vaikka siinä puhutaan kauniisti sypresseistä ja etelän lämmöstä. Suomessa on kylmää, Italiassa lämmintä ja hyvä olla. Mutta kuitenkaan Sylvialle ei ole missään niin hyvää paikkaa kuin Suomessa.
Kappale päättyy sanoihin: ”Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa! Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian ja soi aina lauluista sointuisimman.”
Toisen takana perhetragedia
Sylvian joululaulu ei ole suinkaan ainoa mollissa kulkeva jylhänsynkeä lintuihin liittyvä joululaulu, jonka Zacharias Topelius on kirjoittanut. Toinen suomalaisten rakastama joululaulu on Varpunen jouluaamuna. Myös siihen liittyy sydäntä särkevä tarina. Tällä kertaa tosielämästä.
– Taustalla on, että Topeliuksen perheessä oli monta kuolintapausta. Häneltä kuoli kaksi poikaa. Toinen heistä, Rafael, kuoli isänsä syliin yksivuotispäivänään. Eletään vuotta 1858. Topelius kirjoitti Varpusen jouluaamuna seuraavan vuoden syksynä.
Pienen pirtin portailla on tyttö, joka haluaa ruokkia nälkiintynyttä lintua. Pajamo kertoo, että kappaleessa lauletaan: ”Olen pieni veljesi, tulin taivahasta”. Alkuperäisessä sanoituksessa sanotaan ruotsiksi: ”Olen sinun veljesi, joka kuoli viime keväänä”.
Kappaleen kenties tunnetuimman sävellyksen on tehnyt Otto Kotilainen. Pajamo pohtii, oliko säveltäjällä tiedossa Topeliuksen perhetragedia.
– Maallikkona ajattelen, että kun joku säveltää, hän varmaan perehtyy taustaan.
Juttu julkaistu ensimmäisen kerran 20.12.2023.
Sekä Sylvian joululaulusta että Varpusesta jouluaamuna on lukuisia eri esittäjien versioita. Haikeista sanoista huolimatta kummallakin on ehdottomasti paikkansa Suomen kauneimpien joululaulujen joukossa.
LUE MYÖS:
- Tätä Jussi Björlingin joululaulua sanotaan maailman kauneimmaksi – aivan erityinen asema Suomessa
- 7-vuotias Veronica hyräilee ”Hallelujah”-kappaletta – 3 sekuntia myöhemmin kaikki ovat kuin puulla päähän lyötyjä hänen lahjakkuudestaan
