Ihmiset ovat merestä maalle ryömimisensä jälkeen ehtineet koluta aika lailla jokaisen maailman kolkan, eikä ole tavatonta, että sama ihminen voi löytyä yhden vuorokauden aikana jopa maapallon vastakkaisilta puolilta.
Jopa kuu on täynnä ihmisten sinne kuskaamaa ja hylkäämää roinaa – golfpalloista kultaisiin oliivipuun oksiin.
Tämän valossa on tavallaan lohdullista, että on edelleen muutamia paikkoja planeetallamme jotka ovat pääasiassa jopa määrätietoisimpien hurjapää-homo sapiensien saavuttamattomissa.
Yksi sellainen on Atlantin valtameressä Brasilian edustalla sijaitseva Ilha da Queimada Grande, eli käärmesaari.
Mikä onkaan saanut ihmiset pysymään loitolla tästä näennäisesti hyvin kutsuvan näköisestä paratiisisaaresta?
Vastaus löytyy saaren faunasta. Tätä saarta hallitsee painajasimaisen myrkyllinen käärmelaji – keltakeihäskäärme.
Missään mualla maailmassa ei ole yhtä suurta myrkkykäärmetiheyttä kuin tällä 40 hehtaarin kokoisella trooppisella saarella.
Merirosvoaarteen vartijat
Legendan mukaan käärmeet päätyivät saarelle merirosvojen tuomana. Samaisen legendan mukaan mustaparrat olisivat kätkeneet saarelle aarteen ja veivät keltakeihäskääremitä mukanaan saarelle varmistamaan, että aarre myös pysyisi saaressa jos joku olisikaan sattunut saamaan vihiä sen olemassaolosta.
Todellisuudessa Ilha da Queimada Grande oli kuitenkin vielä yksitoista tuhatta vuotta sitten osa manner-Brasiliaa. Merenpinnan noustessa keltakeihäskäärmeen esi-isät jäivät loukkuun saarelle ja kehittyivät vuosien saatossa omaksi lajikseen, jonka ominaisuudet palvelivat niitä parhaiten niiden uniikissa elinympäristössä.
Käärmeiden myrkky esimerkiksi kehittyi todella vahvaksi ja nopeavaikutteiseksi, koska käärmeillä ei ollut saaressa mahdollisuutta jäljittää pakoon henkihieverissä lentäviä lintuasaaliitaan – meri tuli vastaan.
Uhka mantereelta
Voisi kuvitella, että keltakeihäskäärmeillä on asiat harvinaisen hyvin omalla paratiisisaarellaan.
Ei ole tiedossa, että saarella olisi lajia joka metsästäisi käärmettä vaikka on mahdollista, että saarella on tuhatjalkaisia, lintuja, liskoja tai hämähäkkejä joiden lautaselle nuoret keltakeihäskäärmeet toisinaan päätyvät ennen noin metrin pituisen täysikasvuisuutensa saavuttamista.
Valitettavasti yksi saarelle kuulumaton peto kuitenkin uhkaa näitäkin matelijoita.
Käärmesaarelle pääseminen vaatii erityisluvan Brasilian hallitukselta. Lupa myönnetään ainoastaan Brasilian merijalkavoimille jotka käyvät kerran vuodessa huoltamassa saaren majakan ja kaikista asiantuntevimmille käärmenörteille, jotta he pääsevät hellästi ja kunnioittaen tutkimaan saaren uniikkia elämää.
Ikävä kyllä myös muunlaisia ihmisiä kuitenkin päätyy luvatta saarelle, yleensä dollarinkuvat silmissään. Yhdestä keltakeihäskäärmeestä voidaan maksaa mustassa pörssissä kymmeniä tuhansia euroja.
Myös ihmisten tominnasta johtuva harventunut lintukanta vaikuttaa suoraan käärmeisiin. Käärmesaarelle lakseutuu vähemmän lintuja – eli vähemmän ruokaa.
Keltakeihäskäärmepopulaatio onki romahtanut saarella viimeisen vuosikymmenen aikana ja laji on todella uhanalainen.
Iso osa käärmesaaren kiehtovuudesta johtuu sen saavuttamattomuudesta.
On harvoja maan päällä sijaitsevia paikkoja, joista tietäisimme yhtä vähän. On todella surullista ajatella, millaista tuhoa ihminen aiheuttaa jopa niissä maailmankolkissa, joihin emme uskaltaudu.
Katso kiinnostava dokumentti aiheesta alta:
