Nykyään puhutaan paljon vihreistä arvoista, ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kehityksestä. Usein keskusteluissa unohtuu, että myös aiemmilla sukupolvilla oli tapoja, jotka säästivät ympäristöä – vaikkei niitä silloin kutsuttukaan ”ekoteoiksi”.
Eräässä ruokakaupassa sattui tilanne, joka on sittemmin levinnyt verkossa laajasti. Tarina ei ehkä ole todennettavissa, mutta sen opetus ansaitsee tulla kuulluksi.
Vanhempi nainen oli kassalla pakkaamassa ostoksiaan, kun nuori myyjä totesi hänelle, että muovikassien ostaminen ei ole kovinkaan ympäristöystävällistä. Sen sijaan asiakkaan tulisi hänen mukaansa ottaa mukaan omat kestokassinsa.
– Meillä ei ollut ”vihreitä arvoja” minun aikanani, vanhus vastasi rauhallisesti.
Myyjä jatkoi näpäytystä:
– Juuri se on meidän ongelmamme tänä päivänä. Teidän sukupolvenne ei ajatellut tarpeeksi ympäristöä.
Mutta silloin iäkäs nainen päätti puhua – ja muistutti, mitä ennen todella tehtiin.
”Pulloja kierrätettiin ja paperikasseja käytettiin uudelleen”
– Me käytimme samoja lasipulloja yhä uudelleen. Veimme ne takaisin kauppaan, jossa ne palautettiin valmistajalle, joka puhdisti ja täytti ne uudelleen. Pulloja ei heitetty pois.
– Kaupasta saatiin ruskeita paperikasseja, joita käytettiin kotona monin tavoin. Me kiedoimme niihin lasten koulukirjat suojaksi ja koristelimme ne itse. Emme ostaneet uusia suojia joka vuosi.
– Meillä oli vain yksi televisio, ja sekin pieni. Ruoat tehtiin käsin – taikina vaivattiin ja padat sekoitettiin ilman koneita. Jos piti lähettää särkyvää postia, käytimme sanomalehteä kuplamuovin sijaan.
– Nurmikko leikattiin työnnettävällä leikkurilla ilman sähköä. Se oli myös kuntoilua – ei tarvinnut maksaa kuntosalista, jossa kävellään sähkölaitteiden päällä, rouva jatkoi.
”Vaipat pestiin ja vaatteet kuivattiin narulla”
– Lasten vaipat pestiin, ei heitetty pois. Vaatteet kuivattiin ulkona narulla – tuuli ja aurinko olivat meidän energiamme. Ei ollut sähkösyöppöä kuivausrumpua.
– Ihmiset menivät töihin bussilla tai raitiovaunulla. Lapset pyöräilivät kouluun, eivät odottaneet kyytiä suurilla autoilla, jotka kuluttavat enemmän kuin monet kodit yhteensä.
Vanhus pakkasi tavaransa rauhallisesti, kun vieressä avattiin toinen kassa. Hän ei kuitenkaan ollut vielä valmis:
– On surullista, että meidän sukupolveamme pidetään ympäristön vihollisena, vaikka me elimme monessa mielessä kestävämmin kuin nykyihminen.
Myyjä jäi sanattomaksi.
Nuorempi sukupolvi kuvittelee usein tietävänsä paremmin. Mutta joskus kannattaisi pysähtyä ja kuunnella niitä, jotka ovat olleet täällä ennen meitä – ja jotka rakensivat perustan, jolla tänään seisomme.
Olipa tarina totta tai ei – sen sanoma on selkeä: ennen ei aina ollut huonommin.
