Etelä-Afrikan ympäristöministeriön mukaan viranomaiset ovat onnistuneet sarvikuonojen salametsästyksen kitkemistyössä.
Hyviä uutisia Afrikasta. Etelä-Afrikka on onnistunut hillitsemään sarvikuonojen salametsästystä. Maan ympäristöministeriö kertoo, että vuoden 2023 ensimmäisellä puoliskolla tapettiin 231 sarvikuonoa. Lasku on 11 prosenttia ja 28 eläintä vähemmän kuin edellisenä vuonna samalla ajanjaksolla.
Salametsästäjät surmaavat sarvikuonoja niiden sarvien vuoksi. Ne ovat haluttua kauppatavaraa erityisesti Aasian maissa, missä sarvilla on suuri merkitys uskomushoidoissa. Sarvijauheen uskotaan parantavan sairauksia ja erityisesti nostavan mieskuntoa.
Ministeriön mukaan salametsästys on siirtynyt kauemmas Krugerin kansallispuistosta. Maan viranomaiset ovat tiivistäneet yhteistyötään salametsästyksen kitkemiseksi. Lisäksi maa on panostanut alueiden aitoihin ja pyrkinyt tarjoamaan töitä puistojen lähettyvillä asuville köyhille yhteisöille.
Etelä-Afrikka on tuominnut puolen vuoden aikana 31 rikollista. Yksi syyllinen tuomittiin Skukuzassa kolmen sarvikuonon tappamisesta ja ampuma-aserikoksista 32 vuoden vankeuteen. Viranomaiset saivat myös kiinni kolme syytettyä kiinni Krugerissa. He jäivät rysän päältä kiinni.
Kolmikon ajoneuvosta löytyi viisi kätkettyä sarvikuonon sarvea, metsästyskivääri vaimentimineen, ammuksia ja veitsiä. Heidät tuomittiin kolmen sarvikuonon tappamisesta, ampuma-aserikoksista, vaarallisen aseen hallussapidosta sekä luvattomasta tunkeutumisesta. Yksi sai 39 vuoden ja kaksi muuta 34 vuoden tuomion.
Limpopossa yksi ihminen tuomittiin kahden sarvikuonon tappamisesta ja ampuma-aserikoksista 24 vuoden vankeuteen. Tuomiot ovat pitkiä, vaikka sarvikuonoa ei ottaisikaan hengiltä. Kuusi ihmistä on tuomittu sarvikuonon surmaamisen suunnittelusta ja ampuma-aserikoksista. Tuomio on 16–20 vuotta.
Kaikki lajit ahtaalla
Salametsästyksen lisäksi sarvikuonoja uhkaa elinalueiden väheneminen. Afrikassa elää kolme sarvikuonolajia. Niistä yleisin on silmälläpidettävä etelänleveähuulisarvikuono, joka on myös Etelä-Afrikan yleisin laji. Se on kaikista maailman sarvikuonolajeista ainoa, joka ei ole uhanalainen.
Kansainvälisen ympäristöjärjestön WWF:n mukaan suojelutyö on onnistunut, sillä vielä 1800-luvun lopussa lajin luultiin kuolleen sukupuuttoon. Etelä-Afrikasta löytyi kuitenkin alle sadan yksilön populaatio, jonka avulla laji saatiin pelastettua. Kanta on nyt arvioiden mukaan noin 16 000 yksilöä.
Pensassarvikuono on äärimmäisen uhanalainen. Niitä on arvioitu olevan jäljellä 6200 yksilöä. Populaatio romahti 1900-luvun loppupuoliskolla, kun määrä romahti yli 90 prosentilla hallitsemattoman metsästyksen vuoksi.
Zairenleveähuulisarvikuono on käytännössä kuollut sukupuuttoon. Tiedossa on vain kaksi elossa olevaa yksilöä ja ne ovat kumpikin naaraita. Viimeinen uros kuoli vuonna 2018.
