Maman sairaus eteni ja hän kieltäytyi ruoasta ja nesteytyksestä. Kaikki näkivät, että hän oli hyvin tietoinen siitä, että hänen elämänsä on loppumassa lyhyeen. Hän oli surullisen näköinen, käpertynyt palloksi eläintarhan lattialla ja odotti vääjäämättömän lopun tuloa yksinäisenä.
Kun professori Jan Van Hoof kuuli uutiset, hän kiiruhti eläintarhaan tapaamaan vanhaa ystäväänsä. Van Hoof oli vuonna 1972 toiminut tutkijana samaisessa eläintarhassa. Vuosikymmenien ajan Van Hoof ja Mama olivat muodostaneet vankan ystävyyssuhteen ja luottivat toisiinsa hyvin paljon.
Kun Jan saapuu Maman vierelle silittäen ikääntynyttä simpanssia, Mama puhkeaa onnen kiljahduksiin ja tervehtii vanhaa ystäväänsä hymyilemällä. Tämä simpanssi hetkeksi unohti surunsa ja oli kuin täysin erilainen persoona – pirteä ja täynnä iloa. Maman railakkaat onnen huudahdukset ja lempeä käyttäytyminen Janin kanssa kertovat, että simpanssi välittää vanhasta ystävästään.
Katso koko video alapuolelta. Varaudu nenäliinoilla, sillä parin kohtaaminen on koskettava.
