Jyri Erich Prikko on nuorimies, joka suorittaa parhaillaan asepalvelustaan Viron armeijassa. Hiljattain hänen yksikkönsä oli leirillä Viron ja koko Baltian toiseksi suurimman järven, eli Võrtsjärven lähistöllä.
Metsäleirin aikana Prikko kertoo päättäneensä lähteä etsimään lähistöltä paikkaa, johon voisi niin sanotusti suorittaa tarpeensa paremman vessan puutteessa.
Yllättäen hän saikin seurakseen täysin odottamattoman vieraan…
Kävellessään Prikko kuuli yllättäen eläimen lähestyvän häntä metsän keskeltä. Aluksi hän kuvitteli kyseessä olevan koira, joka juoksi häntä kohti.
Hyvin nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että häntä lähestynyt eläin olikin hirven vasa. Vasa käveli yksinään puiden keskellä ja lähestyi pelottomasta nuorta miestä.
Hän ei halunnut pelotella vasaa ja arveli, että tämän emo olisi jossain lähistöllä, niinpä hän ei halunnut aiheuttaa itselleen turhaa vaaratilannetta vaan päätti seistä täysin paikallaan liikkumattomana.
Utelias vasa oli kuitenkin erittäin kiinnostunut sotilaasta ja asteli suoraan tämän luokse.
Aluksi hirvi oli hieman varovainen, mutta pian se oli jo nuuhkimassa uutta metsästä löytämäänsä ystävää.
Lopulta se tuli niin lähelle, että se alkoi nuoleskella Prikkoa ja tutkia jopa miehen kainaloita. Vasan käytös vaikutti siltä, että se yritti löytää nisiä, joista se voisi imeä maitoa. Pieni hirvi oli siis nälkäinen.
Eläimiä rakastava Prikko toimi tilanteessa täysin vaistonvaraisesti ja hänestä tuntui siltä, että hän haluaisi auttaa pientä hirveä. Hän ei kuitenkaan kyennyt ruokkimaan sitä ymmärrettävästi.
Hän soitti lopulta eläinlääkärille kysyäkseen, mitä tilanteessa tulisi tehdä. Hän sai vain neuvon istua paikallaan ja tarkkailla tilannetta puuttumatta siihen millään tavalla.
Eläinlääkärin vastaanotolta lähetettiin kuitenkin paikalle myös asiantuntija, jolla oli mukanaan hirvelle ravinnoksi sopivaa maitoa.
Ruokinnan jälkeen Prikko poistui paikalta tietäen, että hän oli tehnyt kaiken voitavansa, jotta vasa voisi jatkaa matkaansa ja löytää tiensä takaisin emonsa luokse.
Seuraavana aamuna mies palasi paikalle, jossa oli vasan kohdannut, eikä enää nähnyt siitä jälkeäkään. Hän havaitsi lähistöllä kuitenkin ison hirven tuoreita jälkiä, joiden vierellä kulki myös pienen vasan jäljet. Tämä oli näky, joka sai hänet iloiseksi.
Se oli todiste siitä, että tuo pieni ja nälkäinen vasa oli päässyt takaisin emonsa luokse. Miten ihanaa!
