Juontaja ja toimittaja Katja Ståhl avautuu traumoista ja oivalluksista.
Katja Ståhlin lapsuus oli kaukana tavanomaisesta. Hänen perheensä hajosi jo varhain, kun vanhemmat erosivat 1960–70-lukujen taitteessa. Näyttelijäisän alkoholismi varjosti perhe-elämää, ja lentoemäntänä työskennellyt äiti oli paljon poissa. Katja jäi asumaan äitinsä kanssa, mutta kodin täytti yksinäisyys ja selviytyminen.
– Kuvittelin, että ydinperheessä kaikki puhuvat toisilleen nätisti ja sellaisessa on hyvä elämä. Minulla oli tarve olla kuin muut ja saada normaali perhe, Ståhl kertoo Eeva-lehden haastattelussa.
– Kun menin kouluun, tajusin, että avioeroja pidettiin kamalina ja noloina. Ne olivat silloin harvinaisia, ja tuntui, että meistä avioeroperheiden lapsista melkein odotettiin, että päädymme suoraa tietä vankilaan.
Aikuisen vastuuta hän oppi kantamaan varhain, koska hänen piti usein huolehtia itsestään. Reippaan lapsen rooli oli selviytymiskeino, joka auttoi häntä peittämään turvattomuuden tunteet.
– Seitsemänkymmentäluvulla lapset olivat vanhempien sivutuotteita, eivät aikuisten elämän keskipiste niin kuin nykyään. Meille laitettiin kotiavain kaulaan. Jos tuli nälkä, laitoimme leivän paahtimeen ja joimme kaakaota, Ståhl muistelee.
Masennus johdatti terapian pariin
Kolmekymppisenä menneisyyden taakat nousivat pintaan, ja Ståhl sairastui masennukseen. Terapiassa hän kohtasi lapsuutensa traumat ensimmäistä kertaa kunnolla.
– Siellä tajusin, että minullahan on traumoja ja olen kärsinyt vääryyttä. En olekaan syypää kaikkeen! Terapiassa opettelin tunnistamaan tunteitani ja hoivaamaan puolia, jotka olivat lapsena jääneet kohtaamatta, Ståhl kertoo. Terapian ansiosta hän oppi hyväksymään menneet tapahtumat ja keskittymään asioihin, joita voi muuttaa.
Omillaan, mutta ei yksin
Nykyään Ståhl nauttii elämästään ilman parisuhdetta. Hän kyseenalaisti pitkään vaalittua ajatusta siitä, että onni löytyy kumppanin kanssa.
– Itsekseen eläminen on niin kivaa ja helppoa, että olen tullut miesten suhteen vähän ylivarovaiseksi. Katson usein jo matkan päästä, että en kyllä jaksa. En tarvitse romanttista kumppania ollakseni onnellinen, juontaja summaa.
Hän kuitenkin painottaa, ettei hän koe olevansa yksin. Hänellä on lähellään ystäviä ja eläinperheensä, jotka tuovat iloa ja seuraa arkeen.
– Kaikissa parisuhteissani on ollut vääntöä, jota en kaipaa yhtään.
Ståhlilla on kaksi lasta, 23-vuotias tytär ja 25-vuotias poika. Lisäksi hänellä on australianpaimenkoira Gösta, sekä kaksi hevosta, Lenni ja Pullukka.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Unohtaminen ja huolettomuus auttavat eteenpäin
Ståhlin elämänfilosofia on yksinkertainen: hyväksyä asiat, joille ei voi mitään, ja keskittyä elämään tässä ja nyt. Hän on huomannut, että hyvämuistiset ihmiset stressaavat enemmän – unohtelu tuo huolettomuutta.
Vaikka Ståhl ei kaipaa parisuhdetta, hän on edelleen avoin sielunkumppanille, jos sellainen tulee vastaan.
– Olen tosi ronkeli. Kelpuutan vain todellisen sielunkumppanin, hän summaa.
Katja Ståhl nousi julkisuuteen vuonna 1995 Jyrki-nuortenohjelman juontajana. Ståhl on palkittu vuosina 2023 ja 2024 Venla-gaalassa vuoden juontajana Elämäni biisi -ohjelman juontamisesta.
Upeaa, että Katja puhuu ääneen näin tärkeistä asioista! Ei kaikki tarvitse kumppania ollakseen onnellinen, vai mitä?
