Rakastettu säveltäjä Kaj Chydenius kuoli viime viikolla.
Chydenius kuoli 20. huhtikuuta kotonaan Helsingissä. Hän oli ehti kunnioitettavaan 84 vuoden ikään ja sai kuolla kotonaan, rakkaidensa ympäröimänä.
– Se oli hyvin kaunis hetki, kun hän poistui, hänen poikansa Jussi Chydenius kommentoi IL:lle. Hän kertoo saavansa lohtua siitä, että sai olla paikalla isänsä kuolinhetkellä.
Kaj pystyi myös jatkamaan töiden tekemistä ja luomista elämänsä loppuun asti.
– Isä teki viimeiseen asti töitä. Hän oli hyvin työkeskeinen ihminen, ja sävelsi joka päivä tuntitolkulla ihan viimeisiin aikoihin asti, Jussi kertoo ja lisää:
– Hän pystyi todella kauan tekemään työtä, jota rakasti. Harvempi 80-vuotias keikoilla kiertääkään. Erityisen paljon hän nautti esiintyessään nuorempien laulajien kanssa.
Kaj tosiaan nähtiin keikoilla vielä vuoden 2023 alussa.
– Isä oli myös tuottelias, lauluja on tuhansia. Istun juuri nyt hänen työhuoneessaan ja näen pinoittain paperia edessäni. Pitää setviä, mitä nuotteja täältä löytyy, Jussi naurahtaa IL:lle puhelimessa.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
”Hän ei ollut vähimmässäkään määrin…”
Samana iltana kun Kaj menehtyi, oli Don Huonoilla, joiden rumpali Jussi on, keikka.
Keikalla ei kuitenkaan pidetty hiljaista hetkeä tai muutenkaan huomioitu yhtyeen jäsenen isän poismenoa.
– Isäni ei missään nimessä olisi halunnut sitä. Hän ei ollut vähimmässäkään määrin melodramaattisuuteen suuntautuva ihminen. Kun kyseessä on rokkikeikka, jota ihmiset ovat kuukausia odottaneet, olisi ollut heitä kohtaan väärin muuttaa kuoleman käsittelyllä tilaisuuden luonnetta. Se olisi vaikuttanut tunnelmaan, Jussi selittää ja lisää:
– Se oli itselleni merkittävä ilta. Soitin sen keikan isälleni jollain tasolla.
”Suru muuttaa muotoaan jollain tasolla”
Jussin muistot isästä ovat hyvät.
– Hän oli oma itsensä ja hoiti vanhemman tehtävän niin hyvin kuin osasi. Lapsuuteen liittyi vahvasti se, että isä istui työhuoneessaan ja soitti pianoa. Myös se, että oltiin meidän kesämökillä ja potkittiin palloa.
– Minulla ei ole oloa, että jotain olisi jäänyt sanomatta. Suru muuttaa varmasti muotoaan kun aikaa kuluu. On asioita, joista olisin halunnut kuulla lisää, esimerkiksi omaan lapsuuteeni liittyen. Olisi ollut hauskaa kuulla omasta varhaislapsuudesta, jolloin vanhemmat olivat paljon kiertueella.
– Vaikka nyt surraan isän poistumista, hänen laulunsa jäävät elämään. Niiden kautta voidaan myös juhlistaa elettyä elämää.
Lähetetään hurjasti voimia kaikille omaisille!
