Suomen sienimaailma on saanut uuden jäsenen, kun myrkkymalikka on virallisesti vahvistettu Suomen Luonto -lehden ja Suomen lajitietokeskuksen toimesta.
Tämä pieni, valkeahko sieni on havaittu erityisesti pihapiireissä, ja sen tieteellinen nimi on Clitocybe dealbata.
Myrkkymalikan tunnistaminen on vaatinut edistynyttä tekniikkaa, ja DNA-testi on osoittanut sen kuuluvan Clitocybe-suvun lajeihin.
Myrkkymalikan voi sekoittaa ruokasienistä lähinnä jauhosieneen, joka voi myös kasvaa nurmikoilla, kertoo Suomen Luonto.
Erona ovat kuitenkin jauhosienen pitkälle johteiset heltat, punertava itiöpöly ja hyvin voimakas lettutaikinan tuoksu. Jauhosieni on myös päältä yleensä tasaisen valkoinen, kun taas myrkkymalikan lakin päällä on usein rusehtavia täpliä, viiruja tai laikkuja.
Toisinaan lakin pohjamalto kuultaa ruskeana valkoisen, ohuen pintakerroksen läpi.
Myrkkymalikan tunnistaminen on merkittävää, sillä sieni sisältää muskariinia, voimakasta hermomyrkkyä. Muskariini voi tilapäisesti häiritä hermoston toimintaa, ja sen myrkyllisyys tekee siitä huomionarvoisen sienilajin.
Oireet alkavat muutaman minuutin kuluttua sienen nauttimisesta. Ensioireita on eritystoiminnan lisääntyminen: kyynelehtiminen, hikoilu ja syljeneritys.
Vakaviin myrkytyksiin liittyviä oireita ovat oksentelu, ripuli, näköhäiriöt ja alhainen verenpaine. Ensiapuna suositellaan oksennuttamista ja veden juomista. Muskariinimyrkytys vaatii sairaalahoitoa, mutta kuolemantapauksia ei tunneta.
Sienestäjien ja luonnossa liikkujien on syytä olla erityisen varovaisia ja tunnistaa myrkylliset lajit huolellisesti.
Suomen Luonto -lehden mukaan uuden sienilajin löytäminen korostaa tarvetta jatkuvasti päivittyvään tutkimukseen ja tietoon sienimaailman monimuotoisuudesta.
