Muusikko ja laulaja Kaija Koo jakoi jouluna harvinaislaatuisen viestin, jossa kuvailee tunteikkaalla tavalla joulua sekä siihen liittyviä odotuksia.
61-vuotias laulaja Kaija Kokkola – eli Kaija Koo – jakoi jouluna harvinaislaatuisen avautumisen, jossa kertoo tunteikkaalla tavalla joulusta ja sen merkityksestä itselleen.
Pitkässä kirjoituksessa laulaja käy läpi koskettavalla tavalla asioita, joiden kanssa moni muukin suomalainen varmasti kamppailee joka vuosi joulun lähestyessä.
– Miten tämäkin joulu tuli kuin yllätyksenä vaikka koko vuoden on tiennyt sen tulevan. Joulumuisti on nähtävästi hatara. Ihana ja odottava mieli syttyy kun ensimmäiset jouluvalot ripustetaan kotien ikkunoihin ja kaupunkien teille syttyy tähtikuja kulkijoiden iloksi, laulaja tunnelmoi.
Jouluinen tunnelma herättää kirjoituksen mukaan Kaijalla itsellään tarpeen alkaa kutoa sukkia, vaikka puikot eivät ole olleet käsissä vuosikymmeniin. Tahdin kiihtyessä laulajan mieleen tulee myös ruokiin ja herkkuihin liittyviä muistoja.
– Mieleen palaa jouluruokien tuoksut ja piparkakkutaikinakulhon tyhjäksi nuoleminen. Puntarissa tulee käytyä pitkästä aikaa ja harras toive itää, että tulevat joulunkilot eivät kaataisi koko venettä, hän kirjoittaa.
Ja jatkaa:
– Apua, keitä pitäisi nyt jouluna muistaa, mitä annoin viime vuonna ja kenelle etten nyt ihan kolmatta kertaa antaisi Taipumaton-kirjaani samalle tyypille.
Laulaja kuvailee myös monille kiireeseen ja stressiin liittyviä hetkiä kuten sitä, miten rakas joulukukka vahingossa saa kylmää automatkan aikana ja nuupahtaa siksi pöydälle.
Artikkeli jatkuu upotuksen jälkeen.
– Tätä ei toisteta ensi vuonna. Amaryllis seisoo terhakkaana pöydällä kuin Stadionin torni. Missä kukka viipyy? Ajoitus ei mennytkään ihan nappiin.
Kaiken sen vaivan arvoista
Jouluruokiin liittyen Kaija kertoo myös valmistavansa omaa ”kaijan sinappia” jouluisin, mutta jälleen kerran pitkän suunnittelun jälkeen se tehdään vasta jouluna, vaikka se olisi maailman helpoin tehdä jo aiemmin.
– Tämän väkevän aineen höyryt menevät jotenkin aina syödessä nenään tuottaen lievää masokistista jouluiloa. Se kuuluu jouluun kuin selviytymisriitti ja tätä tähtituotetta menee illallisella paljon, hän iloitsee.
Tahdin kiihtyessä laulaja kuvailee olevan taas entistä vaikeampi muistaa kaikkea, mitä piti tehdä ja mitä ei saisi unohtaa.
– Mitä unohdan ja mitä en unohda… päässä surisee ja suussa pärisee. Pitäisikö hypätä kyydistä pois ja vaan todeta, että ”mitä siitä” – niinkuin lauluni opettaa.
– Vihdoin maalissa. Olo asettuu, saapuu rauha. Tämä olikin kaiken sen vaivan arvoista. Istun alas nojatuoliin ja katson kaunista joulukuusta, sen valoja ja sen ympärillä tuttuja rakkaita kasvoja. Hörppään kanelin ja kardemumman tuoksuista juomaa ja lämpö virtaa minuun.
– Ihana joulu on taas saapunut. Nyt muistan, tämä on juuri sitä mitä halusin, viesti päättyy.
