Pienen lapsen vanhempana olo voi olla stressaavaa ja vaativaa – mutta samaan aikaan myös tietysti ihanaa.
Joka mutkan takana odottaa uusia haasteita. Vaatteet täytyy pestä. Ruokaa täytyy ostaa ja kokata. Pitää siivota, laittaa lelut pois lattialta ja lapsista pitää huolehtia. Vanhemmuus on täysipäiväinen työ, joka ei lopu koskaan.
Aina on lisää uusia tehtäviä edessä.
Vanhempana sitä yrittää yleensä pitää hermonsa kurissa, jotta ei valittaisi tai tiuskisi omille lapsilleen. Aina se ei kuitenkaan ole helppoa, jos lapsi on esimerkiksi päättänyt piirtää tussilla seinään tai kaatanut jotain kalliille matolle. Vahinkoja sattuu ja ne saavat helposti myös aikuisen hermostumaan – vaikka et haluaisikaan.
Eräs tämän oikein hyvin tunteva ja itsekin kokenut on Heather Duckworth. Hän on joutunut käymään läpi hyvin traagisia kokemuksia elämässään, mutta niiden myötä hän on kulkenut läpi vaikeiden aikojen oppien paljon asioita, jotka pitää mielessään läpi koko lopun elämäänsä.
Heather menetti poikansa Jacobin tämän ollessa vain 6-vuotias, kun lapsi kuoli syöpään.
Sureva äiti jakoi vuosia sitten tapahtuneen tragedian jälkeen kirjoituksen Facebookiin otsikolla ”The blue stain” (Suom. Sininen tahra). Ajatus kirjoituksen taustalla syntyi, kun hän siivosi kotinsa lattiaa tyttärensä pudotettua sotkevaa limaa siihen.
Heather-äiti oli alkuun ärsyyntynyt tilanteesta tyttärelleen tahran takia, mutta palasi nopeasti järkiinsä. Ei ollut mitään aihetta olla vihainen tuollaisen asian takia lapselle.
Ja sitten hän jakoi tärkeän tarinansa.
Iso sininen tahra matolla
14 vuotta aiemmin hänellä oli neljä poikaa, mutta hänen tyttärensä ei ollut vielä syntynyt. Yksi pojista oli 4-vuotias ja toiset olivat 2-vuotiaat kolmoset. Äidillä oli kädet täynnä poikalauman kanssa, eikä se aina ollut helppoa.
– Käteni olivat täynnä, mutta niin oli myös sydämeni täynnä lämpöä, äiti kirjoittaa.
Yhtenä iltana hän yritti saada lapsia nukkumaan, kun nämä taas mieluummin riehuivat ympäri taloa ja halusivat valvoa. Heather-äiti yritti rauhoitella lapsia unille, jotta voisi saada vihdoin hieman omaa rauhallista aikaa illasta.
Yhtäkkiä hän löysi yhden kolmosista, Jacobin, lattialta peittyneenä siniseen musteeseen. Sitä oli pojan kasvoissa ja ympäri yöpaitaa. Kädessään pojalla oli hajonnut kynä.
Myös pojan alla olevassa matossa oli valtava sininen tahra.
– Olin niin pirun ärsyyntynyt siitä ja kannoin välittömästi Jacobin vessaan pestäkseni hänet. Mieheni alkoi puhdistaa sinistä mustetta pois matostamme. Silmiini nousivat kyyneleet turhautumisesta. Olin vain niin väsynyt. Ja vihainen. Hyvin vihainen. En ollut vihainen pojalleni – joka oli sininen kuin smurffi – vaan vihainen itselleni siitä, että olin jättänyt kynän paikkaan, josta pienokaiseni oli päässyt siihen käsiksi, äiti kirjoittaa.
Huolimatta tuntikausien yrityksestä tuo mattoon ilmestynyt sininen tahra ei lähtenyt irti. Edes ammattilaisten pesulat eivät saaneet käsittelyllään sitä puhtaaksi. Siitä tuli lopulta pysyvä muistomerkki äidille siitä, ettei hän voinut jättää tavaroita ympäriinsä kotiinsa pienten lasten kanssa.
– Olin vihainen ja ärsyyntynyt siitä, että olin itse jättänyt kynän niin, että pieni poikani ylsi siihen. Tunsin epäonnistuneeni äitinä. Se sininen jälki toi niin paljon negatiivisia tunteita elämääni. Vihasin sitä, hän kirjoittaa.
”Muisto pojastani”
Tuo samainen sininen jälki muuttui myöhemmin myös toisenlaiseksi muistutukseksi. Siihen mustetahran kynällä aiheuttanut poika Jacob nimittäin sairastui muutamaa vuotta myöhemmin lapsena syöpään.
Vain kaksi vuotta diagnoosin jälkeen Jacob menehtyi kuusivuotiaana.
– Se tahra on yhä paikallaan… ja nyt… nyt se on jatkuva muistomerkki minulle pojastani. Mutta myös samalla se muistuttaa jatkuvasti, miten olin silloin niin turhautunut jonkin niin turhan asian takia… jokin niin merkityksetön asia elämässä sai minut tuohtumaan, Heather kirjoittaa.
Jälkikäteen hän on ymmärtänyt, että huolimatta kaikista ongelmista ja haasteista, jotka lapset tuovat mukanaan – minkä ikäisinä tahansa – sinun ei pitäisi antaa näiden ”pienten asioiden” pilata kaikkea.
On selvää, että välillä on vaikea olla reagoimatta, mutta siitä tunteesta on osattava päästää irti.
Tärkeää keskittyä oikeisiin asioihin
Loppujen lopuksi nuo pienet ongelmat ovat kuitenkin vähäpätöisiä. Kaikki materiaaliset asiat ovat vähäpätöisiä. Ihmisten elämä on ainoa arvokas asia. Terveys. Rakkaus. Perhe.
Vahinkoja tapahtuu, eikä niitä voi aina välttää. Heather-äiti ei koskaan voi unohtaa tuota sinistä tahraa matossa. Siitä on tullut perheelle siunaus, jota he eivät ensin ymmärtäneet. Äiti kirjoittaa, että hän eläisi mielummin vaikka miljoonan mustetahran kanssa matossa, jos se tarkoittaisi, että hän voisi saada edes yhden päivän lisää kuolleen poikansa kanssa.
Lopulta kirjoituksessaan Heather jakaa viimeisen muistutuksen kaikille muille vanhemmille. Hän on omien kokemustensa kautta oppinut sen, että on turhaa olla itsekeskeinen ja stressata pienistä asioista, joita arjessa tapahtuu. Sillä tällöin unohdat nauttia niistä pienistä asioista, jotka ovat oikeasti merkityksellisiä.
Heather kertoo edelleen siivoaavansa, pesevänsä pyykkiä, tekevänsä ruokaa ja puhdistavansa kodin mattoja. Mutta nykyään hän tekee sen ajatellen samalla, millaista oli istua sairaalassa pienen poikansa kanssa.
Ja katsoa, kuinka tämän hitaasti lopulta kuoli kamalaan sairauteen. Tuo kodin sininen tahra matossa on nyt ikuinen muisto hänelle pienestä pojasta ja tuosta tavallisesta pienestä hetkestä kaikki ne vuodet sitten.
Se tahra auttaa häntä muistamaan rakkaan pienen poikansa ja auttaa häntä muistamaan nykyään sen, että on tärkeämpää keskittyä niihin hyviin asioihin elämässä.
Pienet sotkut eivät ole turhautumisen arvoisia.
On kaunista, että äiti osaa tällaisen tragedian jälkeen ajatella asioista tällä tavalla ja haluaa jakaa viestinsä myös muille. Tämä on hyvä ja tärkeä opetus meille kaikille.
Paina peukkua ja jaa tätä artikkelia, jotta useammat ihmiset saisivat lukea siitä.
