WWF:n Jussi Nikulan mukaan verojakaan ei voi jättää maksamatta siksi, että ne eivät paljon vaikuta valtion talouteen.
Tänään 2. elokuuta on maailman ylikulutuspäivä. Kyseessä on ajatushautomo Global Footprint Networkin laskennallinen arvio siitä, miten suurta luonnonvarojen kulutus on suhteessa maapallon biokapasiteettiin. Siis kykyyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa kasvihuonekaasuja ja hiilidioksidia ilmakehästä.
Kansainvälisen ympäristöjärjestön WWF:n suojelun neuvonantaja Jussi Nikula sanoo Newsnerille, että nykyisellä tahdilla ihmiset tarvitsisivat 1,7 maapalloa. Ylikulutuspäivää katsotaan nimenomaan maailman tasolla. Suomen ylikulutuspäivä oli jo 31. maaliskuuta.
– Jos kaikki eläisivät kuin suomalaiset, tarvitsisimme noin neljä maapalloa.
Monet kyseenalaistavat, miksi Suomen pitää toimia, kun Kiina ja Intia saastuttavat niin paljon. Nikula huomauttaa, että intialaisilla ei edes ole ylikulutuspäivää. Kulutus on yhden maapallon kestokyvyn tasolla.
– Näkökulma, että meitä on niin vähän, ettei meillä ole merkitystä, ei ole kauhean pitävä argumentti. Sen voi rinnastaa vaikka siihen, että jättäisi omat veroeurot maksamatta, koska ne eivät paljon Suomen valtion taloudessa tunnu.
Vaikka suomalaisia ei kiinnostaisikaan, maailmalla monia muita kiinnostaa. Nikulan mukaan Suomi hukkaisi oman hyvän asemansa, jos ei ryhtyisi toimiin.
– Jos muut maat tekevät ratkaisunsa ja saavat yhteiskuntansa toimimaan yhden maapallon rajoissa, he säilyttävät korkeamman hyvinvointinsa. Me olemme pelanneet itsemme ulos pelistä, jos emme yritä kunnolla.
Peliä ei ole hävitty
Ylikulutus edistää ilmastonmuutosta. Se tarkoittaa muun muassa lämpötilan ja merenpinnan nousua, luontokatoa, aavikoitumista ja säiden ääri-ilmiöiden lisääntymistä. Se taas lisää riskiä muun muassa sotiin ja joukkopakolaisuuteen. Ympäri maailmaa riehuvat maastopalot ovat nekin konkreettinen esimerkki.
– Voi lisätä myös lintuinfluenssan ja koronaviruspandemian. Riskit näihin kasvavat koko ajan. Ylikulutuksen jatkaminen on valinta luopua kestävästä kehityksestä. Se syö tulevaisuuden hyvinvoinnin, jos ekosysteemit murenevat ja ilmasto edelleen kuumenee, Jussi Nikula sanoo.
Peliä ei ole onneksi vielä hävitty. Vaikka muutoksen tarve on tiedeyhteisöjen mukaan kiireellinen ja perinpohjainen, se on Nikulan mukaan ihan mahdollinen. Esimerkkinä hän mainitsee ilmastopolitiikan ja yritystoiminnan.
– Tuulivoiman lisääntyminen, sähköautoihin siirtyminen ja vegebuumi. Kasvipohjaisia, hyviä ja maistuvia ruokatuotteita syntyy lisää, ja ne siirtyvät marginaalista kohti valtavirtaa. Yritykset näkevät, että tähän suuntaan on tarve mennä.
Kokeiltavaa ja kehitettävää riittää ja yhteiskuntaa sekä taloutta on Nikulan mukaan muokattava paljonkin. Hän sanoo, että haaste on otettava rohkeasti vastaan.
– Olisi aika toivoton näkökulma luovuttaa ja todeta, että mitään ei voi tehdä.
Yksinkertainen resepti
Muutos ei ole pelkästään yksilöiden valintojen varassa. Jussi Nikula peräänkuuluttaa vahvaa poliittista ohjausta ja rohkeutta. Teknologia ja innovaatiot eivät yksin riitä. Luonnonvarojen kulutukselle on asetettava kunnon hinta.
– Se tarkoittaa tietysti, että se asettaa ylikuluttavat teollisuudet ja liiketoimintamallit muutospaineeseen. Ne menestyvät, jotka pystyvät tuottamaan ratkaisuja yhden maapallon mukaiseen elämään.
Tavallaanhan resepti on siis yksinkertainen. Positiivinen näkökulma on, että monet yritykset ovat jo nähneet tarpeen muutokselle. Nikulan mukaan vastuulliset yritykset ovat viestineet poliitikoille, että vahvemmat toimenpiteet ovat tarpeen.
Nikula sanoo, että ilmastopolitiikassa vastuu on yhteinen. Varakkailla valtioilla se on silti suurempi, sillä myös niiden historiallinen kulutus ja vaikutukset ovat suuremmat.
– Suomessa yhteiskuntana on keskimäärin hyvä koulutustaso ja teknologinen osaaminen, eikä meillä juuri ole korruptiota. Hallinto voi aina olla parempi, mutta hyvän hallinnon periaatteet toteutuvat. Meillä on aika paljon eväitä, jotka ovat tärkeitä tällaisten muutosten läpiviennissä.
Maailman ylikulutuspäivän laskennassa on katsottu muun muassa maapallon ekosysteemien tuottavuutta kuten peltojen tuotantoa, metsien kasvua sekä muita ekosysteemejä ja merialueita.
