Toimittaja-juontaja Tuomas ”Tunna” Milonoff paljasti sairastuneensa vakavasti.
Tunna Milonoff paljasti Ylen kolumnissaan maanantaina sairastuneensa vakavaan burn outiin eli työuupumukseen.
Lue myös:
- Pippa Laukka latasi kiusaajille suorat sanat: “En ole huoraamassa hyväksyntää”
- Esko Eerikäinen jakoi suru-uutisen – rakas perheenjäsen kuoli viikonloppuna
Milonoff paljastaa kirjoituksessaan, että oireet alkoivat kuin varkain, ja pahenivat hiljalleen.
– Ajatukseni alkoivat katkeilla jatkuvasti. En muistanut kesken keskustelun, mitä olin sanomassa. Myöhemmin opin, että kognitiivisten kykyjen merkittävä heikkeneminen on tyypillistä uupumuksesta kärsiville, Milonoff kirjoittaa.
Matkailuohjelma Madventuresin kautta julkisuuteen noussut mies kertoo salanneensa oireensa pitkään.
Hän ponnisteli työtilanteissa kovasti, jotta ei paljastaisi todellista kuntoaan.
– Tunnustan nyt, että olen esiintynyt televisiossa sadoille tuhansille ihmisille lähes katatonisessa tilassa peläten, että jään kiinni minä hetkenä tahansa, Milonoff paljastaa.
– Epäilin joko vakavaa muistisairautta tai kalvavaa kuolettavaa tautia. Pelkäsin, mutta ennen kaikkea häpesin. En halunnut olla heikko.
Milonoff ei hakeutunut oireista huolimatta nopeasti hoitoon, vaan yritti sinnitellä. Lopulta hänen vaimonsa sekä kollega Riku Rantala passittivat Milonoffin sairauslomalle.
”Olin koukussa stressihormoniin”
– Nukuin ensimmäiset kolme viikkoa kunnes huomasin, ettei uupumus lähdekään ylipitkillä päikkäreillä. Lopulta en saanut enää mitään aikaiseksi, useina päivinä en päässyt edes sängystä ylös. Lääkärin mukaan uupumukseni oli ehtinyt edetä vakavaksi, 49-vuotias Milonoff kirjoittaa.
Vakava sairastuminen jätti jälkensä mieheen.
– Pitkäkestoisen stressin myötä hermostoni oli jäänyt krooniseen “taistele tai pakene” -tilaan. Kehoni oli unohtanut kuinka palaudutaan. Olin koukussa stressihormoniin, kortisoliin. Suoritin työtäni ja elämääni jatkuvassa selviytymistilassa.
Milonoff pohtii, että pandemia sekä puutteelliset työresurssit ovat omiaan lisäämään ihmisten pahaa oloa.
– Maailman poikkeuksellisen epävarmat ajat eivät ole helpottaneet asioita. Pandemian jälkeen tuhannet ja tuhannet ihmiset jäivät yksin etäopetuksen- ja palaverien puuttuviksi ruuduiksi. Ihan oma lukunsa ovat tietenkin täysin aliresursoidut alat, joista olemme kaikki viime aikoina lukeneet.
– Työ on valtavassa murroksessa. Odottaako meitä tulevaisuudessa uupumispommi? Toipuvana uupuneena toivon sydämeni juuresta, ettei näin olisi, Milonoff kirjoittaa.
Silmiä avaava ja väkevä teksti, vai mitä? Kenenkään ei kuulu eikä tarvitse jäädä uupumuksen kanssa yksin. Hyvä, että näistä puhutaan nykyään vapaammin ja enemmän!
