Avioliiton solmimisen jälkeen nuoripari yleensä ajattelee, että heillä on yhteistä elämää edessä vuosikymmeniä. Joskus elämä saattaa kuitenkin muuttaa suuntaa.
Toukokuussa 2007 Ryan Finley heräsi. Kaikki näytti normaalilta. Mies kuitenkin ihmetteli, että miten hänen vaimonsa Jill ei ollut vielä herännyt. Yleensä lauantaisin Ryan oli se, kuka heräsi viimeisenä.
– Menin herättämään Jillin, mikä on sinänsä ihme, koska en koskaan, koskaan tee sitä lauantaiaamuisin, hän muisteli myöhemmin.
Ryan kutsui Jilliä nimeltä saamatta vastausta. Ryan ravisteli vaimoaan hereille, mutta ei saanut vastausta silloinkaan. Mies tajusi jotain olevan pahasti vialla ja soitti hätäkeskukseen.
Samalla hän aloitti vaimonsa elvyttämisen.
Ensihoitajat saapuivat paikalle, ja he kuljettivat vaimon nopeasti ambulanssiin viedäkseen hänet sairaalaan. Ryan seurasi ambulanssia tiiviisti perässä kuorma-autollaan.
Kun he saapuivat sairaalaan ja lääketieteen ammattilaiset arvioivat Jillin tilan, he tulivat siihen tulokseen, että hän oli kärsinyt sydämen pysähdyksestä.
Jillille tehtiin asianmukaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä, jotka auttoivat vakauttamaan hänen tilansa, kun taas Ryan odotti ensiapuhuoneen ulkopuolella saadakseen tiedon vaimonsa tilasta.
Kun lääkäri vihdoin tuli ulos antamaan Ryanille tilannepäivityksen, hän käski Ryania rukoilemaan. Ryan sanoi ymmärtäneensä, kuinka kriittinen tilanne oli: ”Kun lääkäri sanoi, että sinun täytyy alkaa rukoilla, tiesin, että asiat olivat vakavalla tolalla.”
Pian tämän jälkeen lääkärit ilmoittivat Ryanille, että hänen vaimonsa oli koomassa. Hän ei voinut uskoa, että hänen kaunis ja elämää täynnä oleva 31-vuotias vaimonsa taisteli elämän ja kuoleman välillä.
Kahden viikon aikana Jill oli koomassa, ja jatkuvasti kävijöitä tuli tapaamaan häntä ja Ryania ja antamaan tukensa. Yksi Jillin serkuista tuli myös Raamattu kädessään. Hän seisoi ja luki Jillille Raamattua vähintään tunnin ajan.
Hän jätti Raamatun Ryanille ja käski tätä lukemaa kaikki kohdat, jotka hyvältä tuntui. Sen päivän jälkeen Ryan luki Raamattua kohta kohdalta ääneen vaimolleen ja toivoi tämän heräävän.
Kun Jill oli ollut koomassa 11 päivää, Ryan meni kotiin ollakseen yksin hetken.
Lääkärit olivat sanoneet, että Jillin tila ei paranisi, ja että he suosittelivat Ryania irrottamaan vaimonsa koneista, jotka pitivät tätä hengissä.
Ryan halusi pohtia asiaa rauhassa ja tiesi, että koneiden irrottamisen jälkeen Jill todennäköisimmin kuolisi hyvin pian.
Päätti irrottaa vaimonsa koneista
Seuraavana päivänä hän kertoi tehneensä päätöksen ja kooman 14. päivänä johdot vedettiin irti.
Elintoiminnot eivät heti pysähtyneet ja Jill alkoi liikehtiä. Ryan ei kyennyt katselemaan vaimonsa viimeisiä hetkiä ja hän lähti huoneesta murtuneena.
Seuraavat hetket Ryan muistaa mitä elävimmin.
– Sairaanhoitaja tuli huoneesta ja sanoi: ”Sinun täytyy tulla takaisin. Jill puhuu.”
– Kävelin sisään ja Jill puhui. Ensimmäinen asia, jonka hän sanoi, oli: ”Vie minut pois täältä. Haluan mennä kotiin.”
Jill sanoi myöhemmin, ettei muistanut mitään koomasta, vaan hän tunsi vain, että hän oli ollut poissa jonkin aikaa ja palannut sitten takaisin.
Haastattelussa Ryanilta kysyttiin, mikä hänen mielestään toi hänen vaimonsa takaisin ja hän vastasi heti takaisin sanoen : ”Jumala. Jumalallinen väliintulo. Rehellisesti sanottuna minusta tuntuu siltä.”
Kaikki ei palannut entiselleen, kun Jill oli herännyt. Hänen täytyi opetella uudelleen joitakin motorisia taitojaan, kuten hampaiden harjaus tai kengännauhojen sitominen.
Pariskunta ottaa tämän toisena mahdollisuutena elämälle ja suhteelleen ja varmistaa, että he ovat aina toistensa rinnalla.
Jill sanoi myös, että Ryan oli tehnyt oikean päätökseen irrottamalla hänet koneista, koska hän ei olisi halunnut viettää elämäänsä ”vihanneksena”
Koko tilaneet aiheuttama ahdistus ja pelko ovat edelleen Ryanin mielessä läsnä ja hän sanoo aina varmistavansa, että Jill on edelleen siellä. Hän sanoo: ”Ei vieläkään mene yötä, ettenkö heräisi. Yleensä potkaisen häntä ja jos hän potkaisee minua takaisin, niin tiedän, että hän on kunnossa.
