Kun Jim Mcskillin tyttöystävä kertoi tälle olevansa raskaana, hän ei ollut valmistautunut siihen, mutta oli valmis tekemään kaikkensa lapsen eteen.
Jim oli vain 15-vuotias, joten hänellä ei ollut käsitystä siitä, mitä tämä kaikki sisältäisi, ja koska molemmat tulevat vanhemmat olivat vielä koulussa, lapsen kasvattaminen olisi ollut vaikea tehtävä.
Hänen tyttöystävänsä päätti synnyttää vauvan, mutta sitten luovutti hänet adoptioon vastoin isän tahtoa.
Kun Jimin tytär Devon syntyi vuonna 1978, hänet laitettiin heti adoptoitavaksi; Jim halusi epätoivoisesti sanoa hyvästit hänelle, ja vastoin sairaalan sääntöjä, Jimille annettiin 10 minuttia aikaa tyttärensä kanssa.
– Sairaanhoitaja vei minut pieneen huoneeseen, puki minut sairaalapukuun ja toi Devonin luokseni. Tyttö vain tapitti minua kuin tietäisi, kuka olen. Suutelin ja halasin häntä, Jim kertoi.
Rakastava isä halusi muiston tyttärestään, joten hän otti kaulanauhan, jossa oli Devonin nimi ja vannoi, että jonain päivänä hän palauttaisi sen.
Koska hän ei saanut tietää, missä tytär kasvoi, hän vietti jokaisen tytön syntymäpäivän ja joulun tyttö mielessään ja jopa kirjoitti tälle kirjeitä toivoen, että jonain päivänä hän voisi lukea ne.
Jim etsi tytärtään vuosia.
Koska Jimin nimi ei ollut syntymätodistuksessa, etsiminen oli vaikeaa. Hän selvitti adoptiotoimistoja Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Vuonna 2013 hän sai vihjeen ja löysi Facebookista Nicole Stefanickin. Kun hän avasi profiilin ja näki tytön kuva, Jim oli järkyttynyt, kuinka paljon tyttö näytti äidiltään.
Jim oli yli kolme vuosikymmentä ajatellut pikku tyttöään, eikä koskaan luopunut toivosta ja viimein he kohtasivat.
Jim ei voinut pidätellä kyyneleitä, kun hän tapasi tyttärensä niin pitkän ajan jälkeen.
– Hajosin totaalisesti julkisessa paikassa, Jim kertoi ensimmäisestä tapaamisestaan tyttärensä kanssa 35 vuoden eron jälkeen. ”Itkin silmät päästäni, enkä voinut uskoa, kuinka kaunis hän oli. Sanoin hänelle, että rakastan häntä ja tulen aina rakastamaan.
Samaan aikaan Nicole oli huolissaan siitä, ettei hänen biologinen isänsä pitäisi ihmisestä, joksi hän oli kasvanut, mutta se ajatus loppui heti, kun hän näki Jimin.
– Löytyi välitön yhteys, Nicole sanoi. ”On sanoinkuvaamatonta tietää, että viimeiset 35 vuotta minua on ajateltu ja rakastettu.”
Jim antoi tyttärelleen kaikki lahjat, kirjeet ja kortit, jotka hän oli vuosien aikana kerännyt ja palautti tietysti sairaalassa otetun kaulanauhan, niin kuin oli luvannut.
Nykyään Nicole pitää korua aina ranteessaan.
Niin kaunis tarina. Tämä osoittaa, kuinka vahva side vanhemman ja lapsen välillä on.
