Reilut kymmenen vuotta sitten erään Varsinais-Suomessa asuvan perheen kotona puhalsivat muutoksen ja menetyksen tuulet.
Perheen kaksi koiraa olivat hiljattain menehtyneet saman vuoden aikana – 17-vuotias Eetu vanhuuteen ja nuorempi saksanpaimenkoira Max traagisesti myrkytykseen.
Lapsetkin olivat yhtä lukuun ottamatta muuttaneet kotoa ja viimeisenkin lento pesästä häämötti jo lähitulevaisuudessa.
Siksi uuden koiran hankinta eläinrakkaaseen perheeseen oli hankala aihe.
– Jos jossain maailmassa on sellainen koira, joka on meille tarkoitettu, niin sellainen voidaan ottaa, mutta mihinkään ei lähdetä ostoksille, perheen äiti sitten lausui vastauksena eräänä päivänä, kun keskustelu ruokapöydässä oli jälleen kääntynyt uuden koiran hankintaan.
Toisinaan juuri tällaiset ilman suurempaa ajatusta lausumamme sanat voivat kuitenkin käynnistää odottamattoman ketjureaktion.
Yllättävä viesti Roomasta
Ystäväperheen tytär oli nimittäin hieman aiemmin muuttanut asumaan Italian pääkaupunkiin Roomaan, jossa hän työskenteli kennelissä.
Hän tiesi hyvin tuttavaperheen tilanteesta ja kaipuusta koiran suhteen, eikä mennyt aikaakaan, kun Roomasta jo kilahti yllättävä viesti Suomeen.
– Hän asteli sisään tänne tänään. Olisi ihan täydellinen teille, ystävä kirjoitti Suomeen lähetetyssä viestissä kuvan saatteena.
Kuvassa oli Felix-koira. Sen arveltiin olevan noin vuoden ikäinen, kun se löysi tiensä Rooman kaduilta kenneliin.
Kennelissä kaduilla yksin elänyt ja kovia kokenut nuori koira sai hellää huolenpitoa, ruokaa sekä kaikki tarvittavat rokotukset. Elämä ei ollut varmasti ollut sille helppoa, sillä koira oli ensimmäiset viikot hyvin pelokas ja arka.
Jouluksi kotiin – Suomeen
Eikä aikaakaan, kun kaukana pohjolassa viestin vastaanottanut perheenäiti oli jo päättänyt, että tämä Felix oli kuin olikin juuri se koira, joka heille oli tarkoitettu.
Nuo kohtalokkaat sanat olivat todella käyneet toteen ja pari kuukautta äidin päätöksen jälkeen koira saapuikin Suomeen – vain muutamaa päivää ennen jouluaattoa.
Äiti haki Felixin lentokentältä ja kaikki perheen lapset tulivat innoissaan katsomaan sitä.
Yksi perheenjäsen ei kuitenkaan vielä tiennyt koirasta mitään. Yllätys olikin melkoinen, kun kodin olohuoneessa odotti vieras koira.
– Onpa mukavan näköinen, kenen koira täällä oikein on hoidossa? perheen isä kysyi yllättyneenä päästyään kotiin töistä.
Rooman kaduilta Suomen maaseudun rauhaan
Ensijärkytyksen jälkeen lemmikkeihin tottunut isä kuitenkin oli innoissaan Felixistä, eikä aikaakaan, kun kaksikko jo makoili yhdessä sohvalla televisiota katsellen.
Suomen luonto ja kylmä talvi eivät myöskään tuottaneet roomalaiselle herralle vaikeuksia, vaan se sopeutui hyvin nopeasti uuteen elämäänsä maaseudun rauhassa.
Vanhaherra Felix
Tänä päivänä Felix on jo 15-vuotias ja noista elinvuosistaan 14 se on viettänyt täysin erilaisessa ympäristössä Varsinais-Suomessa sijaitsevan maalaistalon pihapiirissä rakastavan perheen ympäröimänä.
Sinä aikana se on ehtinyt ystävystyä naapurin Topi-koiran kanssa ja kerätä merkittävä pehmolelukokoelman, jonka kruunujalokiviä se sitten ylpeänä kanniskelee suojelevaisena ympäriinsä.
Myös samaan taloon myöhemmin muuttanut Pentti-kissa on valloittanut koiran sydämen ja kaksikko tulee toimeen oikein hyvin – ne myös nukkuvat välillä päällekkäin.
Nykyään perheen lapsillakin on melkein kaikilla koirat ja kun nuorisokatras saapuu kylään, vetäytyy vanhaherra Felix yleensä yläkerran rauhaan.
Ehkäpä hälinä muistuttaa sitä liikaa sen juurista – kuka tietää.
Varmaa on kuitenkin se, että tämä vanhaherra on enemmän kuin tyytyväinen siihen, että sattui astelemaan juuri niistä ovista sisään kiireisen Rooman kaduilla.
Uskomatonta, miten sanoillamme voi olla niin paljon voimaa! Äidin sanat muuttivat tämän yhden katukoiran elämän täysin.
