Kiusaaminen ei ole uusi asia, mutta Internetin tuoman anonymiteetin myötä kiusaaminen ja uhkailu ovat yleistyneet valtavasti eikä kiusaamista pääse kotonakaan pakoon.
On tunnettu tosiasia, että julkisuuden henkilöt, etenkin naiset, joutuvat vastaanottamaan jos jonkinlaista negatiivista palautetta ja usein myös silmitöntä, epämotivoitua kiusaamista ja uhkailua.
Juontaja ja toimittaja Maria Veitola julkaisi torstaina 19. elokuuta Facbook- ja Instagram-sivuillaan pitkän avautumisen vainoamisesta jota on kokenut verkossa.
Kirjoituksessaan Veitola luettelee mielen todella matalaksi saavan listan kokemistaan kiusaamisen eri muodoista: ”Vihapuhetta, maalittamista, vainoamista, mustamaalausta, uskottavuuden ja ammattitaidon kyseenalaistamista, panettelua, seksuaalista ahdistelua, fyysisellä ja seksuaalisella väkivallalla uhkailua, tappouhkauksia.”
Veitola painottaa kirjoituksessaan vahvasti sitä, miten paljon tilanne on pahentunut Internetin ja sosiaalisen median myötä: ”Harvempi jaksoi ennen vanhaan viedä omaa ulostettaan postikonttoriin ja lähettää sen perille asti.”
Hän myös mainitsee, ettei poliisista ole ollut tilanteessa apua ja joutuneensa tilanteen kanssa yksin, koska kukaan joka ei ole kokenut samaa ei voi ymmärtää miltä hänen kokemansa maalittaminen tuntuu.
Toimittaja myös nostaa esiin konkreettisia tilanteita, jotka ovat johtaneet törkytulviin. Yhtenä esimerkkinä Veitola mainitsee sen, kun avoimesti puolusti hiljattain transihmisten oikeuksia puolustanutta transtaustaista henkilöä.
Lue rehellinen avautuminen alta:
”Äskettäin netissä kiersi ilkeä, populistinen meemi, jossa mustamaalattiin minua. Jotkut tuttavanikin tykkäsivät meemistä ja jakoivat sitä eteenpäin. Se tuntui kauhealta.
Pari viikkoa sitten kaksi tunnettua miestä jauhoi paskaa ja levitti minusta perättömiä väitteitä podcastissaan. Valheet menivät monelle läpi: inboxiini vyöryi vihaa ja halveksuntaa.
Sitten tulin rajusti maalitetuksi. Sain kymmeniä vihaviestejä ja uhkauksia, koska olin puolustanut julkisesti transihmisten oikeuksia puolustanutta transtaustaista vaikuttajaa.
Vihapuhetta, maalittamista, vainoamista, mustamaalausta, uskottavuuden ja ammattitaidon kyseenalaistamista, panettelua, seksuaalista ahdistelua, fyysisellä ja seksuaalisella väkivallalla uhkailua, tappouhkauksia. Internet keskustelu- ja kommenttipalstoineen, sekä sosiaalinen media ovat lisänneet kohtaamani häirinnän määrää järkyttävästi. Harvempi jaksoi ennen vanhaan viedä omaa ulostettaan postikonttoriin ja lähettää sen perille asti.
Syntini: olen omaehtoinen nainen. Pukeudun miten haluan, puhun mitä haluan. En keskity muitten miellyttämiseen tai lupien kyselemiseen. Osallistun yhteiskunnalliseen keskusteluun, olen julkifeministi ja tuen mm. seksuaalisen häirinnän uhreja ja syrjittyjä vähemmistöjä. En pelkää, edes virheitä. Minulle on tärkeämpää olla inhimillinen, kuin täydellinen.
Joskus romahdan.
Minuun kohdistuvan vihan ja häirinnän kanssa olen yksin. Vaikka lähelläni on ihmisiä joilta saan tukea, ei kukaan heistä voi tietää, miltä tämä tuntuu. Hirveältä. Ahdistavalta. Lannistavalta. Pelottavalta. Pahimpina hetkinä olen joutunut turvautumaan sairaslomaan, terapiaan ja rauhoittaviin lääkkeisiin. Poliisista ei ole ollut apua.
Verkkohäirintä kohdistetaan erityisesti nuoriin naisiin, rodullistettuihin, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, sekä vammaisiin henkilöihin. Etenkin toimittajat, poliitikot, tutkijat, aktivistit ja vaikuttajat joutuvat verkkohäirinnän uhreiksi. Verkkohäirinnän kohteeksi voi joutua kuitenkin ihan kuka tahansa.
Jos olet yksi meistä, et ole yksin.
Naisten Linjan @naistenlinja Turv@verkko-palvelusta saat apua ja tukea. Lue lisää: naistenlinja.fi”
Voimia sinulle, Maria! On todella surullista, etteivät aikuiset ihmiset osaa käyttäytyä.
