Autismin kirjolla olevan ihmisen kanssa kanssakäynti voi olla vaikeaa, jos et ole tottunut siihen. Monet autistiset ihmiset voivat vaikuttaa arvaamattomilta ja heidän mielialansa voi muuttua yhdessä silmänräpäyksessä iloisesta kiukun puuskaan.
Natalie Fernando niminen äiti on jo tottunut siihen, että hänen autistinen poikansa Ruby saa välillä kiukkukohtauksia täysin ilman varoitusta. Niiden tapahtuessa hän huutaa kovaa ja saattaa käyttäytyä aggressiivisesti huolimatta siitä, missä he ovat.
Äidille nuo tilanteet ovat jo arkipäivää, mutta siitä huolimatta on aina yhtä haastavaa, kun Rudy päättää istua jalat ristissä kiukuttelemaan keskelle julkista paikkaa. Tuolloin Natalie-äiti on ainoa, joka voi häntä lohduttaa samalla kun kaikki muut ympärillä vain tuijottavat.
Juuri siksi äiti olikin niin liikuttunut tämän ohikulkijan toiminnasta rannalla.
Poika sai kiukkukohtauksen rannalla
Viime viikolla Natalie ja 5-vuotias Rudy olivat kävelemässä rannalla Hockleyssä Essexissä. Äiti kertoo Western Journal -sivustolle, että Rudy-poika rakastaa kävelyitä, mutta inhoaa sitä, kun on aika kääntyä ympäri ja lähteä takaisin kotiin. Se aiheuttaa monesti klassisen kiukkukohtauksen.
Juuri niin tapahtui myös tuona päivänä ja tilanne päättyi siihen, että Rudy istui jalat ristissä jalkakäytävällä vihaisena, eikä suostunut liikkumaan.
Natalie ja 5-vuotias Rudy olivat keskellä suosittua ranta kävelytietä, kun Rudy vain makasi maassa kiljuen hallitsemattomasti ja ohikulkijat sekä ympärillä olevat ihmiset alkoivat tuijottaa heitä ärsyyntyneen oloisina.
Jokainen ohikulkija vaikutti katsovan heitä säälien ja yritti pysyä tilanteesta kaukana. Sitten paikalle osui eräs tuntematon mies, joka oli lenkkeilemässä.
Juoksija Ian Shelley huomasi Rudyn keskellä katua kuten kaikki muutkin, mutta sen sijaan että hän olisi vain väistänyt ja katsonut kaksikkoa säälien, hän päätti juosta pojan luo ja kävi itsekin makaamaan tielle tämän vierelle.
Tuntemattoman ohikulkijan yllättävä veto
Tuntemattoman ohikulkijan yllättävä reaktio ja laskeutuminen hänen tasolleen hiljensi Rudyn välittömästi. Ian alkoi puhua pojalle rauhoittavasti rauhallisella äänensävyllä ja kyseli tältä, mitä hän oli tänään tehnyt ja mitä oli tekemässä juuri nyt.
Ilman että hän tiesi Rudysta yhtään mitään, hän teki kaiken tuossa tilanteessa tismalleen oikein.
– Tämä mies, aamuinen sankarini, näki poikani makaavan maassa ja oletti kaikkien muiden tapaan hänen saaneen kiukkukohtauksen. Hän kysyi pikku Rudyltani, mikä hänen nimensä on. Kun kerroin ettei hän ymmärrä ja puhuin autismista sekä muista haasteista, jotka tekevät lenkin tästä vaiheesta hänelle vaikean, hän vain vastasi ’Ei se mitään, minä voin makoilla hänen kanssaan’, Natalie kirjoittaa.
– Sen jälkeen hän jatkoi kanssamme jutustelua koko matkan takaisin autolleen kävellessään. Olen todella kiitollinen tälle Ian-kaverille, enkä tule unohtamaan hänen ystävällisyyttään!
Natalie-äiti oli yllättynyt ja iloinen tilanteen jälkeen. Täysin tuntematon ihminen oli osannut toimia tismalleen oikein hänen autistisen poikansa kanssa rauhoittaakseen tämän ja samalla hän oli auttanut heitä molempia ikävän tilanteen keskellä muiden vain tuijottaessa.
– Oli uskomatonta nähdä jonkun, joka ei tiedä yhtään mitään Rudysta, toimia tällä tavalla täysin vaiston omaisesti. En voinut pyyhkiä tilanteen aiheuttamaa hymyä kasvoiltani koko päivänä sen jälkeen.
