Pienet lapset vaativat valtavan paljon aikaa, huomiota ja tuovat mukanaan suuren vastuun. Mikäli perheeseesi siis tulee lapsi – oli se sitten adoptio tai luonnollinen syntymä – niin sinun on oltava valmis asettamaan omat lapsen tarpeet omiesi edelle.
Juuri tästä syystä moni kunnioittaa ja ihaileekin entistä enemmän ihan ansaitusti niitä ihmisiä sekä perheitä, jotka ottavat kasvattaakseen ”muiden” lapsia sijaisvanhempina tai adoption kautta.
Ohiossa Yhdysvalloissa asuvat Eric ja LeAnne Stadler menivät naimisiin vuonna 1996 saaden pian sen jälkeen kaksi lasta: tytön ja pojan.
He olivat molemmat aina halunneet ison perheen, joten muutamaa vuotta myöhemmin perheeseen syntyi vielä kaksi lasta lisää nostaen koko perheen pääluvun kuuteen.
Puhelu sosiaalivirastosta
Voisi kuvitella, että neljässä lapsessa olisi jo tarpeeksi tekemistä vanhemmille, mutta kun Eric ja LeAnne saivat kuulla pienestä pojasta, jonka omat vanhemmat olivat laiminlyöneet tätä, eivät he epäröineet hetkeäkään vaan ilmoittivat olevansa valmiita kasvattamaan perhettään entisestään, kirjoittaa Epoch Times.
LeAnne ja Eric jakoivat yhteisen ajatuksen siitä, että he halusivat auttaa kaikkia vähäosaisempia. Saadessaan kuulla, että piirikunnan sosiaalijärjestelmästä löytyi paljon lapsia, jotka tarvitsivat tukea sekä sijaisperheitä, he alkoivat perehtyä asiaan käyden kursseja, jotka valmensivat tulevia sijaisvanhempia.
He eivät kuitenkaan tuossa kohtaa vielä olisi mitenkään voineet valmistautua siihen, kuka heidän luokseen muutti muutamaa kuukautta myöhemmin.
Näytti ”avaruusolennolta”
Pariskunnan käytyä kurssit ja ilmoittauduttua halukkaiksi auttaa, he saivat pian puhelun sosiaalivirastosta. Heille kerrottiin kahden kuukauden ikäisestä poikavauvasta nimeltä Easton, joka tarvitsi kipeästi uutta kotia.
LeAnne jakoi perheen elämän muuttaneen pojan tarinan omin sanoin Love What Matters -sivustolle.
– Lääkäri ojensi meille heikon, sinertävän ja pienen kahden kuukauden ikäisen pojan, joka painoi vain hieman yli kolme kiloa ja sanoi: ’viekää hänet kotiin, rakastakaa häntä ja ruokkikaa häntä, sillä muutamaa päivää myöhemmin tilanne voi olla täysin toinen.’
LeAnne, jolla oli jo neljä lasta entuudestaan, ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa.
– Ensimmäistä kertaa elämässäni minua pelotti mennä kotiin vauvan kanssa. En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Hän oli täysin sininen, Leanne kirjoittaa ja jatkaa:
– Hän näytti niin säälittävältä… Hän oli pieni, heikko, hidasliikkeinen ja näytti meidän kaikkien mielestä avaruusolennolta.
Vertaus avaruusolentoon sairaalassa johtui siitä, että poika oli hyvin sinertävä ja hänen ihonsa oli lähes läpikuultava yhdistettynä kapeaan päähän. Heikkous ja pieni koko taas olivat perujaan siitä, että vauva oli aliravittu ja nälkiintynyt. Hänestä ei oltu pidetty huolta kunnolla syntymän jälkeen.
– Hän oli luovuttanut, mutta minä ja Eric emme aikoneet luovuttaa hänen suhteensa, LeAnne kirjoittaa.
Kesti jonkin aikaa ennen kuin LeAnne ja Eric onnistuivat saamaan Eastonin syömään kunnolla, mutta vain muutamaa viikkoa myöhemmin tulokset olivat jo silmin nähtävissä.
Nyt Easton on asunut perheen luona jo muutaman vuoden. Tuossa ajassa hän on toipunut ja kehittynyt upealla tavalla, mutta vaikea ja laiminlyödyn elämän alkunsa takia hänen kehityksensä ei kulje samaa tahtia muiden ikäistensä lasten kanssa.
– Hän ei vietä aikaa muiden oman ikäistensä lasten kanssa, mutta ainakin hän on nyt onnellinen ja terve, LeAnne kirjoittaa.
Tämä upea perhe antoi tälle pienelle pojalle uuden mahdollisuuden arvokkaaseen elämään. Ole hyvä ja paina peukkua sekä jaa tätä, jotta voimme yhdessä kunnioittaa kaikkia sijaisvanhempia ympäri maailman!
