Äidin riipaiseva vetoomus 8-vuotiaan kuoltua yllättäen yön aikana: ”Minä pyydän…”

Oregonissa Yhdysvalloissa asuva Jessica Brandes joutui kokemaan jokaisen vanhemman pahimman painajaisen.

Hän meni herättämään 8-vuotiasta poikaansa unilta, mutta sai kauhukseen huomata tämän kuolleen unissaan.

Nyt hän on jakanut avoimen viestin, jossa haluaa kertoa perheensä tragediasta sekä sitä seuranneista hetkistä.

Kaikki vanhemmat elävät jatkuvassa pelossa siitä, että heidän lapsilleen tapahtuisi jotain. Valitettavasti osa heistä joutuu myös kokemaan tuon pahimman pelon käyvän toteen.

Jessica Brandes niminen äiti on yksi heistä, jolle painajainen muuttui todeksi, kun hänen 8-vuotias poikansa Wiley kuoli yllättäen.

Poika nukkui tavallista pidempään

Kuva: Jessica Brandes

Jessica oli kotona poikiensa Wilieyn ja Oliverin kanssa elokuussa 2019.

Kaikki oli muuten normaalisti tuona kauniina kesäisenä aamuna, paitsi että Wiley oli nukkunut huomattavasti normaalia pidempään.

Jessica ei kuitenkaan ajatellut asiaa sen enempää, vaan ajatteli kasvavan pojan vain tarvitsevan hieman enemmän unta.

Jonkin ajan kuluttua äiti kuitenkin alkoi huolestua, sillä pojasta ei ollut kuulunut pihaustakaan, vaikka aamu oli jo pitkällä.

Avoin kirje

Pitkässä ja avoimessa viestissä, jonka Newsner on saanut luvan julkaista, hän puhuu nyt elämänsä vaikeimmasta ajasta poikansa kuoleman jälkeen.

”Minä olen kahden 8-vuotiaan pojan, Oliverin ja Wileyn, äiti. Se on osa identiteettiäni samalla tavalla kuin se, että olen vaimo, lääkäri, tytär ja nainen. Nämä ovat asioita, jotka eivät koskaan tule mielessäni muuttumaan.

Poikamme, Wiley, kuoli hiljattain. Kulttuuriimme kuuluu, että ihmisille annetaan aikaa ja tilaa olla tällaisen tapahtuman jälkeen. Sitä pidetään epäkohteliaana, jos joku kysyy jotain tapahtuneesta, joten ainoat sopivina pidetyt sanat ovat ”Olen niin pahoillani”.

Kuva: Jessica Brandes

Me suremme yhä intensiivisesti, mutta yksi parhaista asioista, jonka voimme tehdä, on jakaa perheemme tarina kanssanne. Jos pystyt siihen, niin ole hyvä ja kysy meiltä poikamme elämästä ja kuolemasta. Puhuessamme siitä me hiljalleen toivumme pieni palanen kerrallaan, Jessica kirjoittaa.

Sen jälkeen hän jatkaa kuvailemalla, millainen Wiley oli persoonana. Hän oli aina iloinen, kunnianhimoinen, hauska ja varsin kypsä ikäisekseen. 8-vuotias poika oli ehtinyt vierailla jo kymmenessä eri maassa elämänsä aikana ja asuikin perheensä kanssa Lontoossa yli vuoden.

Wiley oli ehtinyt pussata tyttöä, josta hän tykkäsi ja jopa rakastua jollain tasolla, Jessica kirjoittaa.

Epilepsia

Kuva: Jessica Brandes

9 kuukautta ennen pojan kuolemaa vanhemmat saivat kuulla, että Wileyllä oli terveydellisiä ongelmia.

Erään perheen lomamatkan aikana hän putosi sängystä keskellä yötä ja sai kohtauksen.

Pian kävi ilmi, että kyse oli Rolandisesta epilepsiasta, eli niin kutsutusta lapsuusiän hyvänlaatuisesta epilepsiasta.

Asiantuntijat kuitenkin vakuuttivat perheelle, ettei poika tarvinnut lääkkeitä tai hoitoja, vaan kyse olisi ohimenevästä sairaudesta ja hänen ennusteensa näyttivät hyviltä.

Koska Jessica on itse lääkäri, hän halusi kuitenkin opettaa Wileylle tarkasti tietoa tämän sairaudesta ja saman hän teki myös kaikille lapsenvahdeille sekä perheen läheisille. Varmuuden vuoksi.

Kuoli nukkuessaan

Mutta sitten elokuussa 2019 iski peruuttamaton tragedia.

”Wiley nukkui melko pitkään tuona aamuna. Katsoin häntä ja näin sängyssä makaavan levollisen lapsen, joka nukkui vietettyään pitkän päivän kesäisessä säässä leikkien. Hän ei ollut sairas. Mikään pieninkään asia ei viitannut siihen, että hän olisi voinut huonosti. Hän meni nukkumaan väsyneenä ja iloisena syötyään lempiruokaansa ja ottaen viereensä parhaan ystävänsä, Jessica kirjoittaa.

Ja jatkaa:

”Löysin hänet myöhemmin samana aamuna sen jälkeen, kun aloin ihmetellä, miksi hän nukkui niin pitkään. Oliver oli leikkinyt iPadilla Wieleyn vierellä sängyssä ja minusta oli outoa, ettei Wiley ollut herännyt leikkimään hänen kanssaan. Hän makasi peiton alla, mutta hänen jalkansa näyttivät tummilta.

Se oli se hetki. Silloin tiesin, että jotain oli tapahtunut. Vedin peiton pois ja näin tumman violetin värisen ihon. Tuo radikaali värimuutos paljasti minulle, että poikani oli ollut kuollut jo ainakin 8 tuntia. Kokeilin hänen pulssiaan ja yllätyin jotenkin siitä, miten kylmältä hänen ihonsa tuntui.

Kuva: Jessica Brandes

Kyse ei ollut hätätilanteesta, apua ei voinut hälyttää enkä olisi voinut muuttaa enää lopputulemaa. Hän oli kuollut ja tiesin seuraavien hetkien tapahtuvan hyvin nopeasti. Aloin jo soittaa hätänumeroon, mutta katkaisin puhelun, sillä tiesin, että minulla oli yksi tärkeämpi puhelu, joka piti tehdä ensin.

Soitin miehelleni töihin. Meillä on sääntö. Me emme koskaan soita töihin, ellei kyse ole todella tärkeästä ja akuutista asiasta. Muutoin tekstiviesti riittää ihan hyvin. Niinpä jos toinen meistä soittaa, niin toinen vastaa aina – oli tilanne mikä tahansa. Hän vastasi ja minä sanoin vain ”Wiley on kuollut”. En voinut pehmittää iskua, eikä minulla ollut aikaa selittää.

Tarvitsin häntä kotona ja kerroin, että minun pitää vielä soittaa hätänumeroon. Sen puhelun jälkeen minä tiesin, että minulla oli vain muutama minuutti aikaa selittää Oliverille, että hänen veljensä ja paras ystävänsä oli kuollut, sillä hetkeä myöhemmin kotiimme saapuisi joukko tuntemattomia ihmisiä.”

Kuva: Jessica Brandes

Seuraavaksi paikalle jo saapuivat ensihoitajat, joille Jessica joutui kertomaan tilanteen. Hän pyysi heitä olemaan kiirehtimättä, jotta Oliver ei säikähtäisi, sillä mitään ei ollut enää tehtävissä. Pian paikalle saapuivat myös poliisit, jotka sulkivat poikien huoneen kokonaan tutkintaa varten, sillä alaikäisen lapsen yllättävä kuolintapaus vaatii aina virallisen tutkinnan.

Wileyn uskotaan kuolleen yllättävään epilepsian aiheuttamaan äkkikuolemaan. Epileptikoilla tällaisen yllättävän äkkikuoleman riski on huomattavasti muita ihmisiä suurempi.

”Jos olemme oppineet tästä jotain, niin se on se, että elämä on haurasta. Me toivoimme monien asioiden olevan toisin, mutta suurin toiveemme on se, että olisimme saaneet enemmän aikaa yhdessä. Minä pyydän, jos olet vanhempi ja sinulla on mahdollisuus viettää enemmän aikaa lastesi kanssa, niin tee se”, Jessica lopettaa.

Todella rohkeaa Jessicalta puhua vaikeasta asiasta. On sydäntä särkevää kuulla tällaisista tapauksista, joissa uhri on ollut pieni lapsi.

Yhdenkään vanhemman ei pitäisi joutua hautaamaan omaa lastaan.

Ole hyvä ja auta Jessicaa sekä hänen perhettään jakamalla heidän tarinaansa muidenkin luettavaksi. Sen viesti on tärkeä.