Solovino-koira eli vuosia Los Angelsin kaduilla, eikä kukaan kiinnittänyt siihen suuremmin huomiota.
Se oli yksi koditon koira muiden joukossa, ja surullista kyllä, mutta juuri tämän vuoksi koira ei herättänyt sen suurempaa huomiota ihmisten keskuudessa.
Kukaan ei myöskään tiennyt miten surullinen ja onneton se oli, eikä sitä, että se oli harhaillut suurkaupungin kaduilla peräti 11 vuotta.
11-vuotiaana se kuitenkin sairastui ja päätyi erään vanhan naisen kuistille ja odotti siellä niin kauan, kunnes joku huomaisi sen surun.
Kun nainen huomasi, että koiravanhus oli tullut hänen kuistille jäädäkseen päätti hän soittaa Rocket Dog Rescue –eläintensuojelujärjestölle.
Järjestö otti koiran huostaansa ja lennätti sen San Franciscoon, jossa eläintensuojelujärjestön tilat sijaitsivat.
Solovinolle löydettiinkin pian uusi koti, mutta jostain syystä sen uudet omistajat palauttivat koiran pian takaisin eläinsuojelujärjestön tiloihin.
Näin kävi myös seuraavien omistajien kanssa.
Eläinsuojelujärjestön työntekijät eivät kerta kaikkiaan ymmärtäneet, miksi suloinen koiravanhus ei löytänyt pysyvää kotia.
Eräänä päivänä nainen nimeltä Carol Messina saapui eläinsuojelujärjestön tiloihin.
Hän oli nähnyt Solovinon kuvan netissä ja oli vakuuttunut, että koirasta tulisi heidän uusi perheenjäsen.
– Kun kuulin koiran nimen, yhdistin sen heti Star Warsiin, sillä minulla on myös kissa, joka on nimetty Star Warsin mukaan, nainen sanoo.
Nähtyään Solovinon surullisen ilmeen ja olotilan, nainen tiesi, että kohtalo oli johdattanut hänet pelastamaan koiran.
Kun Solovino sitten saapui uuteen kotiinsa, oli se aluksi hyvin arka eikä oikein ottanut kontaktia perheen kissaan tai muihinkaan perheenjäseniin.
Jonkin ajan päästä Carol ymmärsi, että koiran kuulo ei ollut kovin hyvä. Myös sen hampaat olivat hirvittävän huonossa kunnossa.
Kuuroudesta johtuen, se oli hyvin pelokas ihmisten suhteen. Myös sen hampaat aiheuttivat sille kipua.
Kun Carol vei koiran eläinlääkäriin, jossa sen hampaat korjattiin, oli koira kuin uudestisyntynyt.
Jopa perheen ystävät ihmettelivät oliko kyseessä sama koira.
Nainen löysi myös keinon, jolla hän tekisi kuuron Solovinon elämästä helpompaa.
Joka kerta, kun hän vei koiran lenkille, hän puki sille valjaat, joissa luki että koira on kuuro.
Tällä tavalla vieraat ihmiset eivät yrittäisi silittää sitä yllättäen, vaan kysyisivät aina luvan ensin.
Vaikka Solovino ei olekaan täysin terve ja ikä painaa jo, on se silti onnellien saadessaan viettää eläkepäiviä Carolin hellässä huomassa.
Nainen jopa harkitsee muuttavansa uuteen asuntoon, jossa ei olisi portaita, jotta koira voisi liikkua vapaasti.
– Tämä on ollut paras asia, mikä minulle on tapahtunut. Tulevaisuudessa ajattelin tarjota kodin myös muille eläkeläiskoirille, jotka kaipaavat huomiota ja rakkautta, Carol sanoo.
Tykkää ja jaa, jos maailma tarvitsee lisää Carolin kaltaisia ihmisiä!
