Hoiva-alalla työskentelevät ihmiset, kuten sairaanhoitajat, tekevät todella tärkeää työtä. He ovat rinnallamme elämämme vaikeimpina ja pelottavimpina hetkinä auttaen meitä parantumaan sekä toipumaan.
Sen lisäksi he ovat paikalla myös monina elämämme upeimmista hetkistä, kun saamme hyviä uutisia tai toivotamme esimerkiksi perheenlisäyksen tervetulleeksi tähän maailmaan synnytyksen jälkeen. Näiden hoitajien rohkeus, voima ja periksi antamattomuus on jotain, mistä monet meistä voisivat ottaa mallia. He ovat todellakin arjen supersankareita, jotka ansaitsevat kaiken kunnioituksen vuoden jokaisena päivänä!
Juuri siksi tämän tarinan lukeminen onkin saanut monet iloisiksi. Se kertoo New Yorkissa Yhdysvalloissa asuvasta Urtzin pariskunnasta. Philipp Urtzin vaimo Jessica työskentelee sairaanhoitajana ja tekee monesti pitkää päivää potilaiden auttamiseksi.
Vaimon palatessa kotiin Phillip näkee joka päivä sen, kuinka paljon tuo raskas työ vaatii Jessicalta ja miten uupunut hän voi olla pitkän vuoron jälkeen.
Kaikesta tästä huolimatta Jessica ei ole ihminen, joka valittaisi tilanteestaan. Niinpä Phillip päätti kirjoittaa avoimen kirjeen Facebookiin, jossa hän kertoo vaimostaan sekä tämän elämäntyöstä ja omistautumisesta, jotka veisivät voimat jopa kaikkein vahvimmilta meistä.
Posted by Jessica Lynne on Saturday, November 14, 2015
Kun Jessica eräänä iltana saapui kotiin pitkän 14 tuntia kestäneen työvuoron jälkeen, hän oli hyvin väsynyt ja haaveili pääsevänsä lepäämään. Syötyään vain yhden voileivän illalliseksi hän siirtyi sänkyyn ja nukahtikin nopeasti.
Seuraavana aamuna hän taas suuntasi herätyksen soitua varhain aamulla jälleen työvuoroonsa samalla ilolla, kuin jokaisena päivänä ennenkin sitä.
Posted by Philip Urtz on Monday, October 7, 2013
Vaimonsa ollessa nukkumassa raskaan vuoron jälkeen Phillip päätti tehdä jotain osoittaakseen, kuinka paljon hän arvostaa ja kunnioittaa vaimonsa omistautumista työlleen.
Hän kirjoitti pitkän viestin Facebookiin siitä, kuinka Jessican hektinen arki toimii ja tuo viesti on saanut nyt koko internetin kohisemaan.
Aviomiehen avoin kirje:
What wonderful words from his life partner! Please share further to pay tribute to our nurses.Tässä on minun vaimoni Jessica syömässä illallista 14 tuntisen työpäivän jälkeen. Tultuaan töistä kotiin hänellä on juuri aikaa syödä ja mennä nukkumaan valmistautuen sitten taas seuraavana päivänä seuraavaan vuoroon. Hän herää aikaisin aamulla valmistautuakseen päiväänsä. Hän ei halua kenenkään häiritsevän häntä aamulla ja voin ymmärtää sen.
Hän käy suihkussa, laittaa hiuksensa kiinni, nappaa lounaansa mukaan, antaa koiralle sekä minulle suukot otsalle ja suuntaa ulos ovesta.
Töissä hän huolehtii ihmisistä, jotka käyvät läpi elämänsä vaikeimpia hetkiä. Infarkteja, auto-onnettomuuksia, moottoripyöräonnettomuuksia, putoamisia, murtumia, aivovammoja sekä paljon muuta.
Hän huolehtii äideistä, isistä, siskoista, veljistä, ystävistä ja perheistä. Sillä ei ole väliä kuka sinä olet tai mitä sinulle on tapahtunut. Hän huolehtii silti sinusta. Hän työskentelee lounastunnit läpeensä, eikä hänellä ole usein aikaa edes istuutua alas.
Minä en kysy häneltä hänen päivästään, sillä hän ei halua enää puhua töistä ollessaan kotona ja se on täysin ymmärrettävää.
Jos hän haluaa puhua, minä kuuntelen. Joskus hän tulee kotiin iloisena ja joskus taas surullisena. Mutta huolimatta siitä, miltä hänestä tuntuu, hän on aina ajoissa valmiina seuraavaan vuoroonsa.
Minä rakastan häntä koko sydämestäni. Minun vaimoni on minun sankarini. Minun vaimoni on hoitaja.
