Koirien uskomaton hajuaisti tunnetaan hyvin. Siksi ne sopivat esimerkiksi virkavallan tueksi huumetorjuntaan liittyvissä tehtävissä. Koirat voivat toimia myös sairaaloissa ja tunnistaa tarkalla hajuaistillaan sairauksia.
Tässäkin tapauksessa koiran hajuaisti saattoi olla avaintekijä perheen pelastumisessa. Palo alkoi ullakolta, mutta varsinainen syttymissyy on edelleen mysteeri. Palohälytin hälytti, mutta vain lyhyen ajan. Perhe oli umpiunessa.
Zippy-niminen koira lienee haistanut savun asunnossa, sillä yhtäkkiä se alkoi haukkumaan voimakkaasti varoittavaan sävyyn.
Palo nielaisi koko ullakon ja huonekaluja. Se oli leviämässä muualle taloon. Koira juoksi sisään ja ulos talosta, sängyltä toiselle. Perhe heräsi ja heillä ei ollut hetkekään hukattavaksi. Mitään ei otettu mukaan. Perhe syöksyi saman tien ulos talosta ennen kuin oli liian myöhäistä.
Pihalle kerääntynyt perhe oli epätoivoinen. Kodin omistanut Leroy Butler kuvaili perheensä tunnetilaa: ”He huusivat ’ei, ei, ei’ ja eivät pystyneet liikkumaan”.
Sitten he katsoivat ympärilleen ja tilanteen sankari puuttui: koiraa ei näkynyt missään. Perhe katsoi liekkeihin ja ymmärsivät kauhean tosiasian: Zippy oli jäänyt loukkuun taloon.
Leroylla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin odottaa palomiesten saapumista. Kun palo saatiin viimein sammutettua, Zippy löydettiin – savuun menehtyneenä.
Perhe oli menettänyt kaiken: koiransa, valokuvat kauniista muistoista ja talonsa.
Leroy eniten kuitenkin suree koiraa. Se oli yksi asia, jota hän ei päässyt pelastamaan.
Zippy oli hyvä koira ja perheen turvana viimeiseen hetkeen saakka.
