Mies oli ajelemassa autollaan lumen peittämällä tiellä. Hän ajoi hiljaa liukkaalla tiellä varoen jatkuvasti myös metsästä tielle mahdollisesti loikkaavia eläimiä.
Hän oli matkalla töihin, joten matka oli tuttu samoin kuten tiekin.
Tuolloin hän ei kuitenkaan vielä tiennyt, että tuo aamu tulisi saamaan täysin toisenlaisen käänteen – vain muutamaa metriä edempänä.
Yllättäen mies huomasi laatikon tien sivulla. Valkoinen laatikko oli liki täysin peittynyt lumihankeen, mutta mies kuitenkin huomasi sen ja ymmärsi heti, ettei se ollut luontoon kuuluva asia.
Hän päätti pysäyttää auton ja mennä katsomaan, mistä oli kyse. Miehen valtasi välittömästi tunne, että jokin oli nyt pielessä.
Pian kävikin ilmi, että hänen aavistuksensa oli täysin oikeassa.
Lähestyessään laatikkoa hän huomasi, että jokin liikkui sen sisällä.
Tarkempi vilkaisu paljasti, että laatikon sisällä oli kaksi kylmettynyttä ja nälkiintynyttä kissaa. Joku oli laittanut niille ruokaa laatikkoon ja sitten hylännyt ne keskelle metsää.
Mies ei ollut uskoa silmiään, kun hän näki eläimet.
Ne olivat todella heikossa kunnossa; laihoja, kylmissään ja niiden molempien silmät olivat pahasti tulehtuneet.
Näytti siltä, kuin nuo suloiset eläimet olisivat hyväksyneet kohtalonsa ja luovuttaneet kaiken toivon.
Lähistöllä ei ollut yhtäkään rakennusta ja oli täysin odottamatonta, että kukaan olisi huomannut lumeen hautautunutta laatikkoa vieressä kulkevalta tieltä.
Mies ei voinut ymmärtää, kuinka kukaan voisi tehdä jotain tällaista eläimille.
Hän nosti kissat ylös laatikosta ja vei ne välittömästi autoonsa. Sitten hän ajoi suoraa tietä kotiinsa.
Miehen perhe otti kissat vastaan avosylin, mutta hyvin nopeasti he ymmärsivät, että kissat tarvitsisivat ammattiapua ja päättivät viedä ne eläinlääkärin tutkittavaksi.
Toinen kissa oli selvästi huonommassa kunnossa ja perhe pelkäsi, että se jouduttaisiin lopettamaan. Eläinlääkäri antoi kissalle kuitenkin mahdollisuuden, sillä hän uskoi sen voivan toipua, mikäli sillä vielä riittäisi tahdonvoimaa taistella.
Perhe tarjosi kissoille lämpöä, rakkautta sekä huolenpitoa. He pesivät ne ja antoivat niille ruokaa sekä kodin.
Pian he huomasivat, että kissat olivat hyvin kiintyneitä toisiinsa, eivätkä halunneet viettää aikaa erossa. Se ei ole mikään ihme, kun ottaa huomioon, mitä ne olivat joutuneet kokemaan yhdessä.
Molemmat kissat olivat kesyjä ja vaikuttivat tottuneilta ihmisiin. Siksi olikin vielä omituisempaa, että joku olisi vain hylännyt ne keskelle lumihankea oman onnensa nojaan.
Kissojen vointi parani päivä päivältä…
… ja pian ne alkoivat saada lisää painoa nälkiintymisestä selvittyään.
Lopulta oli selvää, että molemmat kissat kyllä selviäisivät ja toipuisivat kuntoon.
Toisella kissoista oli kuitenkin pahasti vammautunut häntä, jonka eläinlääkäri joutui osalta amputoimaan myöhemmin.
Perhe ajatteli ensin etsivänsä kissoille uuden kodin, mutta hyvin pian he olivat niin kiintyneitä pieniin karvapalloihin, etteivät he voineet enää luopua niistä!
Kissat saivat nimikseen Tango ja Cash.
