20 vuotta sitten englantilainen Sue McKenzie teki yllättävän havainnon olleessaan kotona eräänä sateisena päivänä.
Mustavalkoinen kissa maukui kovaan ääneen hänen kotitalonsa rappusilla.
Scunthorpessa asuva Sue ei voinut olla avaamatta oveaan tuolle kissalle, vaikka hänen aviomiehensä ei ollut lainkaan innoissaan kulkukissan läsnäolosta.
Kissa sai hieman ruokaa, ja siitä lähtien se on ollut Suen lemmikki.
Hiirien ja rottien pelotteena toimimisen lisäksi Tomiksi nimetty kissa maksoi Suen hyvän työn takaisin hyvin yllättävällä tavalla vuosikausia myöhemmin.
Sue siis adoptoi kissan ja rupesi huolehtimaan siitä.
Alusta asti Suen ja Tom-kissan välinen suhde oli hyvin vahva, mutta Tom ei ollut niin kuin muut kissat.
Tom asettui hyvin mielellään aloilleen Suen luo asumaan, mutta siitä huolimatta se oli hieman etäinen ihmisten suhteen ja vietti aikaansa mieluummin ulkona pihalla kuin olohuoneen suojissa. Se oli siltä osin vieläkin hieman kuin erakkoluonteinen kulkukissa.
Lähes parinkymmenen vuoden yhteiselon aikana Sue ja Tom oppivat tuntemaan toistensa tavat erittäin hyvin. Niinpä pari vuotta sitten Sue sai kovasti ihmetyksen aihetta kun Tom rupesi käyttäytymään oudosti.
Tom alkoi kiipeämään Suen syliin yhä useammin ja se hieroi ja taputteli tiettyä kohtaa Suen oikeassa olkapäässä.
”Ennen Tom ei halunnut olla ihmisten kanssa lähekkäin eikä se viihtynyt minunkaan sylissäni. Siksi ajattelin sen käyttäytyvän todella oudosti kun se yhtäkkiä kiipesi syliini vähän väliä ja käpälöi olkapäätäni naukuen äänekkäästi,” Sue sanoi ITV News- uutiskanavan jutussa. ”Se teki niin parin viikon ajan ja olin jo tulla hulluksi sen kanssa.”
Sue ajatteli että jokin oli vialla. Hän kuitenkin epäili että jokin oli vialla kissan suhteen, ei hänen itsensä.
Sue vei 20-vuotiaan kissansa eläinlääkäriin, mutta hänen hämmästyksekseen ja helpotuksekseen kissa todettiin terveeksi.
Sitten eläinlääkäri pohti ääneen että kenties Tom-kissa yritti kertoa Suelle jotakin.
Sairaanhoitajana työskentelevä Sue ajatteli tuntevansa oman kehonsa kylliksi hyvin tietääkseen oliko hän sairas vai ei, mutta eläinlääkärin sanat jäivät kaikumaan hänen mieleensä. Kuinka ollakaan, hän huomasi että ehkä hänen solisluunsa tienoilla tuntui jotakin erikoista. Siellä oli pieni kyhmy. Sue meni lääkäriin ja hänellä todettiin Hodgkinin tauti eli imukudossyöpä.
Pian diagnoosin jälkeen Sue pääsi leikkaukseen jossa kyhmy poistettiin. Kemoterapia tehosi ja Sue todettiin lopulta täysin parantuneeksi.
”Minun pitää kiittää parantumisestani Tomia. Tietyllä tapaa se jopa pelasti henkeni,” Sue sanoi.
”Olin aina ajatellut että eläimillä on jokin kuudes aisti tällaisten asioiden suhteen.”
