Lionel Lepezel on elänyt koko elämänsä pinenessä ranskalaisessa kylässä Charny-sur-Meusessa.
Hän tuntee kylän ja sen tienoot kuin omat taskunsa. Lionel tykkää erityisesti käydä pitkillä kävelyillä ja poimia sieniä lähistöllä sijaitsevissa metsissä.
Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ihan tavallinen metsä. Siellä nimittäin käytiin yksi ensimmäisen maailmansodan pisimmistä ja verisimmistä taisteluista: Verdunin taistelu.
Vardunin taistelu, joka käytiin 21. tammikuuta – 18. joulukuuta 1916, oli yksi ensimmäisen maailmansodan mittavimmista taisteluista Saksan ja Ranskan armeijoiden välillä.
Yli 300 000 sotilasta kuoli tällä taistelutantereella.
Metsässä tapahtuneet kauheudet eivät kuitenkaan juurikaan vaivanneet Lionel Lepezelin mieltä, kun hän kierteli poimimassa sieniä.
Eräänä päivänä tavallinen sieniretki kuitenkin kääntyi ertyiseksi, kun Lionel löysi jotain, mikä muutti hänen elämänsä lopulliseti. Hän nimittäin näki jotain kiiltävää tiheän kasvuston seassa.
Lionel kyykistyi ja poimi pienen esineen. Se oli kultainen sormus.
Mutta kun Lionel luki sormuksen kaiverruksen, hänen sydämensä hypähti kurkkuun.
”Martha ja Léonce, 7/18/14,” sormuksessa luki.
Lionel tajusi, että sen täytyi olla hääpäivä. 7, heinäkuuta 1914 – vain kaksi viikkoa ennen toisen maailmansodan alkamista.
Hän halusi ehdottomasti palauttaa sormuksen sen oikealle omistajalle. Mutta kuinka ihmeessä hän löytäisi tämän niin monen vuoden jälkeen, pelkän etunimen ja hääpäivän perusteella?
Hän pyysi ystäväänsä Cédriciä auttamaan, sillä hän oli opettaja, joka tiesi paljon Verdunin taistelusta.
Lionel ja Cédric kävivät läpi loputtomilta tuntuvia arkistoituja silminnäkijähaastatteluja, mutta eivät löytäneet etsimäänsä henkilöä.
Etsittyään sormuksen omistajaa 10 vuoden ajan, he antoivat vihdoin periksi.
Vuoden 2016 lopussa Lionelin puhelin soi yllättäen. Soittaja oli Cédric.
Hän kertoi ystävälleen löytäneensä mahdollisesti erään johtolangan heidän etsinnöilleen. Arkistot, jotka sisälsivät tasiteluun osallistuneiden sotilaiden nimi- ja henkilönumerotiedot, oli julkaistu. Tämä voisi olla heidän mahdollisuutensa löytää sormuksen omistaja.
Ja jälleen miehet ryhtyivät hommiin. He kävivät läpi arkistoja, kunnes törmäsivät nuoreen mieheen nimeltä Achille Léonce Bourrelly. Hän oli kuollut vuonna 1916, samassa paikassa, mistä Lionel oli löytänyt sormuksen.
Kaikkien vuosien jälkeen Lionel ja Cédric olivat vihdoin todella löytäneet jotain.
Lionel onnistui löytämään kaksi puhelinnumeroa, jotka todennäköisesti kuuluivat Léoncen sukulaisille. Ensimmäinen numero ei johtanut mihinkään, joten he soittivat toiselle miehelle: Alain Bourrellylle.
Kun Alain kuunteli puhelinvastaajastaan Lionelin jättämän viestin, hän soitti välittömästi tälle takaisin.
Kävi ilmi, että Léonce, sormuksen omistaja, oli Alainin isoisä.
”Lionel sanoi, että voisin käydä hakemassa sormuksen vaikka jo seuraavana päivänä. En saanut unta koko yönä. Tiesin, että oma isäni ei ollut koskaan ehtinyt tuntea isäänsä. Hänen äitinsä kasvatti hänet yksin sodan jälkeen. Emme koskaan juuri puhuneet asiasta”, Alain selittää.
Alain etsi käsiinsä isovanhempiensa vihkitodistuksen ja Léoncen kuolintodistuksen. Hän oli kuollut kranaatinsirpaleiden aiheuttamiin vammoihin.
Kun Alain ja hänen perheensä tapasivat Lionelin ja Cédricin, he menivät yhdessä paikkaan, jossa taistelu oli käyty, ja josta Lionel oli löytänyt sormuksen.
”Kun näin sen kaiken, tunsin palan kurkussani. Isoisäni oli kuollut siellä, kahden kylän välissä, jotka tuhoutuivat sodassa täysin. Heidän olivat joutuneet kaivamaan juoksuhaudat jäiseen maahan. Se oli ollut järkyttävä verilöyly”, Alain kuvailee.
Alain ei koskaan tavannut isoisäänsä, mutta se, että hän sai tämän vanhan vihkisormuksen 100 vuotta kohtalokkaan taistelun jälkeen, merkitsi hänelle todella paljon.
Voit katsoa tarinan alla olevalta videolta. Valitettavasti se on kuitenkin puhuttu ranskaksi:
Kiitoksena pitkäjänteisestä ja periksiantamattomasta työstään, Lionel ja Cédric oppivat tuntemaan tämän perheen ja kuulivat heidän tarinansa.
Jaa tämä kiehtova tarina myös ystävillesi Facebookissa.
