Kun joku sanoo sanan ”häälahja”, minä ajattelen ensimmäisenä vaaseja, hopea esineitä, kodinkoneita sekä muita erilaisia yleisiä lahjoja. Tällaiset lahjat ovat tietysti kaikki hienoja ja varmasti tärkeitä, mutta niiden tunnearvoa on vaikea muistaa enää vuosia myöhemmin.
Parhaat lahjat ovat yleensä henkilökohtaisempia, tai kuten tämän parin tapauksessa: hieman erikoisempia.
Kun pienen lapsen äiti Kathy ja hänen miehensä Brandon olivat saaneet lapsensa nukkumaan eräänä iltana, he siirtyivät kotinsa verannalle ja alkoivat keskustella vanhoista yhteisistä muistoistaan. Keskustelu johdatti parin heidän hääpäiväänsä vuosien taakse.
Tuo tilanne johti lopulta löytöön, joka sai heidän molempien maailmat kääntymään ylösalaisin. Kathy päätti myöhemmin jakaa tilanteen sosiaalisessa mediassa. Näin hän kirjoitti siitä omin sanoin:
”Tänä iltana istuimme Brandonin kanssa terassilla juomassa viiniä. Puhuimme innokkaasti tulevista häistä, joihin meidät oli kutsuttu.
Aloimme miettiä, mikä olisi täydellinen lahja uudelle avioparille. Niinpä aloin miettiä omia häitämme (lähes 9 vuotta sitten) ja yritin miettiä, mikä lahjoista oli ollut minulle kaikkien tärkein.
Eräs lahja, jonka he unohtivat avata….
Tiedättekö, mikä on hauskinta? Meille kaikkein tärkein lahja makasi edelleen kaapissa… avaamattomana.
Hääpäivänämme aviomieheni Brandon ja minä saimme lahjan tädiltäni Alisonilta. Kirkkaan valkoisessa lahjapaketissa oli kortti, jossa luki ”Älä avaa ennen ensimmäistä riitaanne.”
Meillä oli tietysti ollut erimielisyyksiä ja olemme paiskoneet ovia 9 yhteisen vuotemme aikana. Matkan varrelle mahtuu myös muutamia hetkiä, jolloin olimme valmiita molemmat luovuttamaan… mutta emme koskaan avanneet tuota kirjekuorta.
”Sama kuin olisi myöntänyt epäonnistumisen”
Minä itseasiassa uskon, että me molemmat välttelimme kirjeen avaamista siksi, että se olisi symbolisoinut samalla sitä, että olisimme epäonnistuneet. Meille se olisi tarkoittanut sitä, ettei meiltä löydy sitä, mitä vaaditaan onnistuneeseen avioliittoon – ja me olemme molemmat liian itsepäisiä hyväksyäksemme sitä. Se pakotti meidät aina arvioimaan tilanteen uudestaan.
Oliko nyt todella aika avata kirje? Mitä, jos tämä ei olekaan meidän pahin riitamme? Mitä, jos edessä on vielä vaikeampi riita, eikä meillä ole enää kirjettä avattavaksi?
Mutta siinä ja silloin terassilla, Kathy ja Brandon ajattelivat yhteistä taivaltaan ja tunsivat ylpeyttä siitä, kuinka pitkälle olivat päässeet. He päättivät samalla yksin tuumin avata tuon kirjeen, joka oli toiminut kantavana voimana heidän avioliittonsa ensimmäisinä vuosina.
Sen sisällä oli kaksi kirjoitettua viestiä: yksi Kathylle ja yksi Brandonille. Kun he avasivat kirjeet, he ymmärsivät tehneensä suuren virheen, kun eivät olleet avanneet niitä aiemmin.
– Kathylle: Osta pizzaa kotiin, katkarapuja tai jotain täytettä, mistä molemmat pidätte. Laske teille yhteinen kylpy. Rakkaudella, Alison täti.
– Brandonille: Mene ja osta kukkasia sekä pulloa viiniä. Rakkaudella, Alison täti.
Molemmat heistä katsoivat toisiaan hetken ja he ymmärsivät, että tuo lahja oli opettanut heitä olemaan suvaitsevaisempi ja nöyrempi avioliitossa. 9 vuoden ja kolmen muuton ajan tuo lahja oli pysynyt avaamattomana keräämässä pölyä erilaisissa kaapeissa, mutta jotenkin se oli silti antanut heille paljon.
– Avioliittomme vahvistui, kun meistä tuli parhaita ystäviä, puolisoita ja joukkueen jäseniä. Tänään, kun avasimme tuon lahjan minä ymmärsin, etteivät pitkän ja terveen avioliiton muodostamiseen ja ylläpitämiseen tarvittavat työkalut olleet ikinä sen sisällä – ne olivat meidän sisällämme.
"Tonight, we tucked our kids in bed and my husband and I enjoyed a glass of wine on the deck. We were talking about how…
Posted by Love What Matters on Monday, August 29, 2016
