Lapsen kasvattaminen ei ole pelkkää leikkimistä puistossa – etenkään, jos on kolmen lapsen yksinhuoltaja.
Tässä tapauksessa yksinhuoltajaisä, jolla on kolme tytärtä, joutui vaikean paikan eteen.
Mitä tehdä, kun oma lapsi tekee pahan virheen tai esimerkiksi kiusaa jotakuta?
Asian hyväksyminen vanhempana ja toimiminen sen vakavuuden mukaan on yllättävän vaikeaa.
Tämä isä kirjoitti Reddit-palvelussa, miten hän päätti toimia hankalassa tilanteessa. Vaikka kirjoitus on pari vuotta vanha, on asia äärimmäisen tärkeä, ja mahdollisimman monen vanhemman tulisi lukea tämä.
Olisitko toiminut samoin? Tekikö isä oikein? Lue kirjoitus alta ja jaa ajatuksesi siitä.
Näin isä kirjoitti:
Tyttäreni Callie on yksi hienoimmista ihmisistä, joita tunnen. Hän pärjää hyvin koulussa, hänellä on kivoja ystäviä ja hän on ihana ja rakastava tytär. En ole koskaan joutunut asettamaan hänelle kotiintuloaikaa, eikä hän koskaan ole antanut minulle syytä olla luottamatta häneen.
Olen kolmen tytön yksinhuoltajaisä. Se on rankkaa, mutta mielestäni pärjäämme ihan hyvin. Callie on vanhin tytöistä.
Mutta eräänä päivänä sain puhelun itkevältä äidiltä, joka kertoi, että tyttäreni oli ollut mukana kiusaamassa toista tyttöä koulussa. Callie ja hänen ystävänsä olivat ottaneet ja levittäneet kuvia tytöstä ”hauskoissa” tilanteissa. He olivat esimerkiksi kuvanneet häntä, kun hän kyyristyi nostamaan jotain lattialta, niin että hänen takapuolensa näkyi. Tyttö on ylipainoinen, ja monet kuvista oli selvästi otettu niin, että niissä korostuisi hänen lihavuutensa.
Äiti kertoi, että tyttö oli yrittänyt viiltää ranteensa auki aamulla, ja oli nyt sairaalassa.
Callie oli lähtenyt rannalle, ja oli tulossa kotiin parin tunnin päästä. Olin niin vihainen, että en tiennyt, mitä tehdä. Olin aina opettanut häntä olemaan kiltti ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Nyt tuntui, etten enää tuntenut omaa tytärtäni. Kaiken lisäksi sain ymmärtää, että Callie oli aloittanut koko jutun.
Callien oli tarkoitus tulla kotiin puoli yhdeksältä illalla. Varttia yli 8 hän soitti minulle. Hän sanoi, että jäisikin yöksi kaverilleen. Sanoin: ”Ei, haluan, että tulet kotiin heti.”
Hän vastasi: ”Mutta olen jo täällä, heippa!” ja lopetti puhelun.
Päätin lähteä puhumaan hänen kanssaan kasvotusten, sen sijaan että olisimme riidelleet puhelimessa.
Ajoin hänen kaverinsa talolle, mutta se oli tyhjä. Aloin soitella hänen kavereidensa vanhemmille, ja sain lopulta erään heisä veljen kiinni. Hän kertoi, että tytöt olivat läheisessä puistossa. Menin puistoon, ja näin noi 30 nuoren kokoontuneen nuotion ympärille. Näin tyttäreni seisomassa siellä, olut kädessään.
Minulla ei ole tapana suuttua… Mutta silloin minulle riitti. Menin hänen luokseen, ja sanoin, että en halua tehdä isoa numeroa. Pyysin häntä tulemaan autoon. Hän kääntyi ympäri.
”Olen kohta 18! Et voi tehdä näin! Nolaat minut!” Hän huusi.
Silloin räjähdin.
En ole ihan varma, mitä sanoin, mutta jotain tällaista: ”Sietääkin nolottaa! Koulukaverisi on joutunut sairaalaan sinun ja kavereidesi tekojen takia, ja sen lisäksi olet valehdellut minulle. Juot alkoholia, vaikka olet alaikäinen. Jos äitisi näkisi sinut nyt, hän häpeäisi sinua. En tunne sinua enää!”
Sain tietysti aikaan pientä häslinkiä, joten hän suostui tulemaan autoon, ja toin hänet kotiin. Takavarikoin hänen tietokoneensa, kännykkänsä ja televisionsa. Sanoin, että hänen piti julkaista Facebookissa kirjoitus, jossa hän myöntää levittäneensä valokuvia. Kun hän kirjautui sisään, näin joitain hänen aikaisemmista postauksistaan. Hän ei ollut kiusannut vain yhtä tyttöä. Hänen Facebook-sivunsa oli täynnä kuvia, joissa hän pilkkasi koulun nörttejä ja yksinäisiä opiskelijoita. Kuvia oli ainakin 50.
Hän julkaisi anteeksipyynnön, minkä jälkeen tein selväksi, että hän ei saisi käyttää Facebookia enää. Peruin kaikki hänen harrastuksensa toistaiseksi. Hänellä oli lupa käyttää lankapuhelintamme, kun tarvitsi, mutta vain silloin, kun minä olin paikalla.
Aloin myös selvittää, voisiko hän tehdä jonkinlaista yhdyskuntapalvelua.
Kun kiusattu tyttö pääsi sairaalasta, Callien piti käydä pyytämässä anteeksi tältä ja tämän perheeltä.
Olen myös ottanut hänen huoneensa avaimet. Tästä päivästä lähtien meillä ei ole salaisuuksia.
Olen ottanut pois kaikki ylellisyydet, jotia hänellä on kotona ollut. Kuten esimerkiksi ostamani kalliit kauneudenhoitotuotteet. Annoin hänelle tilalle tavallisen samppoon, hoitoaineen, suihkugeelin ja kosteusvoiteen, kaiken muun vein autotalliin. Takavarikoin myös hänen meikkinsä. Siivosin hänen huoneensa kaikesta, mitä hän ei tarvitse, ja jäljelle jäi pääasiassa kirjoja ja piano. Olen kehottanut häntä lukemaan ja harjoittelemaan taas pianonsoittoa.
Käskin häntä menemään nukkumaan ja miettimään tekojaan. Jos hän haluaisi riidellä aamulla, sitten niin tehtäisiin. Jos hän oppisi läksynsä ja hyväksyisi rangaistuksen, sitten miettisin, kuinka pitkään arestia jatkettaisiin.
Jaa artikkeli Facebookissa, jos olet sitä mieltä, että isä teki oikein, kun opetti tyttärelleen läksyn. Kun tyttö tulee vanhemmaksi, hän tajuaa tekonsa, ja osaa olla kiitollinen isälleen, joka auttoi häntä tulemaan paremmaksi ihmiseksi.
