Sarvikuonon poikanen löydettiin suremasta emonsa viereltä, jonka salametsästäjät tappoivat sarven takia

Vaikka vuodet kuluvat ja kohuja tulee toisensa perään, niin tuntuu siltä, ettei salametsästystä olla saamassa koskaan kitkettyä.

On surullista, mutta totta, että jotkut eläinlajit ovat lähellä sukupuuttoa sen takia, että niitä on metsästetty salametsästäjien toimesta. Katsokaa nyt vaikka esimerkiksi Afrikan sarvikuonoja, joita tapetaan pelkästään niiden sarvien takia. Sarvista saadaan valtavat rahat mustassa pörssissä.

Eräässä hiljattain tapahtuneessa traagisessa tapauksessa pelastajat löysivät savannilta menehtyneen sarvikuono emon, jonka salametsästäjät olivat tappaneet. Myös poikasen kimppuun oli käyty, mutta tämä oli päättänyt jäädä emonsa vierelle epätietoisena siitä, mitä ympärillä oikein tapahtui.

Kun pelastajat saapuivat tämän järkyttävän näyn luokse, he tajusivat nopeasti poikasen olevan vielä hengissä. Koska emon pelastaminen oli jo myöhäistä, päättivät he ottaa pienen sarvikuonon poikasen mukaansa siinä toivossa, että se voitaisiin vielä pelastaa.

Näin Petronel Newouldt Care for Wild Teamista kommentoi tapausta:

– Sen luontoon kuuluu pysyä emonsa lähellä suojellakseen tätä ja silloin salametsästäjät vailla sympatian häivääkään kävivät myös sen kimppuun voidakseen saada törkeän rikoksensa, eli emon sarven irroittamisen, hoidettua loppuun mahdollisimman nopeasti.

Ryhmä kuljetti poikasen nopeasti Care of Wild Rhino Sacntuaryyn, joka on maailman suurin sarvikuonojen turvapaikka sekä orpokoti. Poikasen selässä oli viidakkoveitsen iskusta syntynyt haava ja yksi sen kynsistä oli revitty kokonaan irti. Oli aivan ymmärrettävää, että heikossa kunnossa ollut pieni sarvikuono oli pelosta kankea myös pelastajiensa lähellä.

Rauhoitettuaan poikasen paikalle soitettiin plastiikkakirurgi, joka onnistui ompelemaan sen haavat umpeen. Tarkoituksena oli jättää jälkeen niin vähäiset arvet kuin vain mahdollista.

Selvisi kokemuksesta

Pelastajien mukaan poikanen, jonka he nimesivät Arthuriksi, voi nyt hyvin ja on parhaillaan toipumassa. Se kuitenkin ikävöi yhä emoaan, eikä ole vielä ymmärtänyt tämän olevan poissa. Sen kutsuhuudot ovat auttajille sydäntäsärkevää kuunneltavaa.

– Hän kutsuu yhä emoaan ja se on sydäntä riipivä ääni, jota sen ei koskaan pitäisi joutua päästäämään. Emon kuolema tulee vaikuttamaan siihen henkisesti vielä hyvin pitkään sen jälkeen, kun fyysiset haavat ovat toipuneet.

Luonnossa sarvikuonon poikaset pysyvät emonsa mukana jopa kolmen ja puolen vuoden ikään saakka, jonka aikana emo opettaa poikaselle kaiken tarpeellisen elämästä. Vaikka Arthur olisikin siis selvinnyt yksin salametsästäjien kynsistä, se olisi luultavasti kuollut pian yksin, sillä se ei osannut puolustaa itseään.

– Poikanen pysyy normaalisti emonsa parissa jopa kolme ja puoli vuotta, jona aikana emo opettaa sille kaiken tarpeellisen, kuten mitä syödä ja miten se pysyy turvassa. Se opettaa poikaselle, kuinka muiden sarvikuonojen seurassa käyttäydytään ja poikanen oppii kaiken tarpeellisen emoltaan, jotta sillä on parhaat mahdollisuudet kasvaa vahvaksi aikuiseksi. Kuka opettaisi sille nämä asiat nyt?