Opiskelija nukahti junaan: Heräsi, näki nenäliinan ja purskahti itkuun, kun tajusi mitä tuntematon oli tehnyt

Tänä päivänä voimme puhua kenelle tahansa, milloin tahansa, kiitos kännyköiden. Se on hienoa.

Mutta joskus olemme niin syvällä omassa kuplassamme puhuessamme puhelimessa julkisella paikalla, että unohdamme, että ulkopuoliset ihmiset kuulevat kaiken.

Sen tajusi opiskelija Ella Johannessen. Junamatkan aikana hän soitti äidilleen, ja kertoi tälle ongelmistaan.

Hän oli todella maassa, ja kaikki, kuten hänen raha-asiansa, olivat huonosti.

Viimeisen 18 kuukauden aikana Ella oli menettänyt isänsä, isoäitinsä ja isoisänsä.

Puhelun jälkeen hän nukahti, ja heräsi vasta, kun oli hänen aikansa nousta junasta. Silloin Ella tajusi, että tuntematon ihminen oli käynyt hänen luonaan hänen nukkuessaan.

Hänen polvelleen oli asetettu nenäliina.

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156421485610130&set=a.488199815129.279857.578465129&type=3&theater

Kun Ella otti sen käteensä, hän tajusi, että nenäliinan alle oli taiteltu 100 punnan (noin 115 euroa) arvosta seteleitä.

Nähdessään rahat Ella liikuttui niin, ettei voinut muuta kuin purskahtaa itkuun, kertoo The Sun.

Myöhemmin Ella kertoi tapahtuneesta Facebookissaan.

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10154903142250130&set=a.488199815129.279857.578465129&type=3&theater

Näin hän kirjoitti:

”Näetkö tämän päivityksen?

Matkustin Virgin East Coast -junalla Lontoon Kings Crossilta Leedsiin 27. tammikuuta, ja ohitimme Peterborough’n aseman kello 14.52. Löysin tyhjän paikan, ja soitin äidilleni. Olin aika stressaantunut ja huolissani taloudellisesta tilanteestani. Yritin selvittää, mitä oli tapahtunut 35 punnalle, jotka minulle oli pitänyt saada pankkisiirtona.

Puhuin hänen kanssaan siitä, miten vähän rahaa minulla oli, ja miten huolissani olin toimeentulostani.

Puhelun jälkeen laitoin puhelimen pois, ja nukahdin. Heräsin noin puoli tuntia myöhemmin, ja huomasin polvellani nenäliinan. Sen alla oli 100 puntaa.

Aloin itkeä – olin niin kiitollinen jonkun tuntemattoman ihmisen ystävällisyydestä.

18 kamalan kuukauden jälkeen, joiden aikana menetin sekä isäni että isovanhempani, joku osoitti minulle, että maailmassa on vielä hyviä ihmisiä. Haluan jakaa hänen ystävällisyyttään eteenpäin.

Haluan kiittää tätä ihmistä, ja toivon, että tämä päivitys tavoittaa hänet.”

https://www.facebook.com/ella.johannessen/posts/10157002741445130

Nykymaailmassa, jossa on valitettavasti paljon pahaa, tulen aina iloiseksi tällaisista uutisista.

Tämä tuntematon ihminen sai paitsi yhden ihmisen onnelliseksi, myös aikaan hyvien tekojen ketjun, joka toivottavasti kestää pitkään.

Jaa tämä ihana tarina ystävillesi Facebookissa, jos olet samaa mieltä, että kaikissa ihmisissä on jotain hyvää. Joskus tarvitaan vain vähän apua saada se esiin.