Anssi Kela julkaisi toukokuun alussa koskettavan kirjoituksen, jossa kertoi isänsä kuolemasta 40 vuotta sitten.
Saatuaan paljon palautetta aiheesta muusikko päätti avata tilannetta lisää koskettavalla tavalla.
Muusikko Anssi Kela kertoi reilu viikko sitten koskettavassa päivityksessä isänsä kuolemasta tulleen kuluneeksi tasan 40 vuotta. Kela oli itse vasta 12-vuotias, kun hänen isänsä menehtyi auto-onnettomuudessa ollessaan matkalla studiolta takaisin kotiin.
– Päivälleen 40 vuotta sitten etelä-Suomeen iski takatalvi. Isäni lähti aamulla ajamaan studioon, eikä palannut koskaan takaisin. Rekkaa ohittanut auto oli tullut vastaan samalla kaistalla. Isäni oli 34-vuotias elämän päättyessä, Kela muisteli kuoleman vuosipäivänä jakamassaan tekstissä.
Muusikon koskettava ja sydäntäriipaiseva kirjoitus hänen elämäänsä suuresti vaikuttaneesta tragediasta herätti paljon huomiota ja sai aikaan todellisen palautevyöryn ja kommenttitulvan.
Anssi Kela jakoi kuvan isästään
Niinpä Kela jakoikin alkuviikosta uuden kirjoituksen Instagram-tilillään aiheeseen liittyen. Julkaisussa Kela kiittelee saamastaan palautteesta sekä viesteistä. Muusikon mukaan moni oli halunnut jakaa omia vastaavia kokemuksiaan.
Joukossa oli kuitenkin myös muistoja juuri hänen isästään, joidenkin lukeminen oli kiinnostavaa. Kirjoituksen yhdessä Kela julkaisi myös uuden kuvan isästään. Kuvassa isä makoilee väsyneenä sohvalla päässään kanin korvia muistuttava panta.
– Olen myös ollut yllättynyt siitä, kuinka paljon on kirjoitettu isääni liittyviä muistoja. Hänellä on selkeästi ollut merkitystä monien elämässä, Kela kirjoittaa nyt.
Kela kertoo olleensa pysäyttävää lukea kaikkia niitä viestejä sekä palautetta, jonka aiempi kirjoitus isän kuolemasta poiki. Kyse on kuitenkin tilanteesta, jonka jokainen kohtaa elämässään jossain vaiheessa ja siksi moni on voinut samaistua siihen.
– Läheisen ihmisen menettäminen on luonnollisesti jotain sellaista, jonka jokainen joutuu ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan. Kukaan ei ole kokemuksensa kanssa yksin, menetykset muokkaavat meitä. Kuolleet kulkevat mukana, vain eri muodoissa kuin ennen. Aukkoina ympärillämme.
– Poismenneet ovat oikeasti poissa vasta kun kukaan ei enää muista, Kela päättää kirjoituksen.
Niin kauniita ja viisaita sanoja. Etenkin tuo viimeinen lause.
