Fyysinen tai henkinen kiusaaminen jättää jälkensä – arvet, joita ei näe, mutta jotka kulkevat mukana aikuisuuteen saakka. Niiden myötä voi tulla häpeää, pelkoa, syömishäiriöitä ja särkyneitä minäkuvia. Ja joskus… mahdollisuus sulkea ympyrä.
Louisa Manning oli vasta lapsi, kun hän joutui vuosia jatkuneen koulukiusaamisen kohteeksi. Häntä pilkattiin ylipainon vuoksi. Pojat kutsuivat häntä karvaiseksi ja nimittelevät julmasti ”urospedoksi”.
Päivittäinen henkinen väkivalta mursi tytön itsetunnon. Louisa sairastui syömishäiriöön ja söi pitkään tuskin edes omenaa päivässä.
Mutta kuten niin monesti, aika kului ja elämä jatkui. Louisa kasvoi, muutti uudelle paikkakunnalle ja aloitti yliopiston – ja vähitellen hän alkoi löytää itsensä uudelleen. Hänestä kasvoi itsevarma ja terve nuori nainen.
Yllättävä kohtaaminen
Eräänä päivänä yliopistolla järjestettiin urheilutapahtuma, jossa Louisa tapasi sattumalta yhden vanhoista kiusaajistaan. He eivät olleet nähneet lähes kymmenen vuotta, eikä mies tunnistanut Louisaa enää samaksi tytöksi, jota oli joskus nöyryyttänyt.
Päinvastoin – hän flirttaili. Lopulta hän pyysi Louisaa ulos. Ja Louisa, viileän rauhallisesti, suostui.
Hänellä oli nimittäin suunnitelma.
Ravintola, valokuva ja kirje
Louisa meni etukäteen valittuun ravintolaan ja pyysi tarjoilijaa ojentamaan miehelle kirjeen ja valokuvan kun hän saapuisi ja lähti sitten paikalta.
Kun kiusaaja istui odottamaan treffikumppaniaan, tarjoilija ilmestyi pöytään ja ojensi viestin. Sen sisältö oli kylmäävä mutta kaunis:
Olen pahoillani, etten voi olla täällä tänä iltana.
Muistatko 8- luokalla, kun olin lihava ja kiusasit minua painoni takia? Et? Minä muistan. Söin seuraavat kolme vuotta vähemmän kuin omenan päivässä. Joten päätin jättää illallisen väliin.”
Hän jatkaa:
Muistatko, että sinä ja ystäväsi kutsuitte minua ”urospedoksi” joka päivä kolmen vuoden ajan? Ei, et ehkä muista sitä. Koska siinä tapauksessa et olisi nähnyt, miltä näytin kahdeksan vuotta myöhemmin, ja päättänyt, että olen nyt sen arvoinen, että ansaitsen tulla kohdelluksi kunnioittavasti ihmisenä.
Hillitty ja nerokas ”kosto”
Louisan ”kosto” ei ollut äänekäs, julma tai ilkeä – vaan älykäs, voimakas ja täysin oikeutettu. Hän ei huutanut tai nöyryyttänyt takaisin, vaan kertoi totuuden rauhallisesti.
Koko tapaus sai nopeasti huomiota mediassa ympäri maailman. Monet näkivät siinä symbolin toipumiselle, voimaantumiselle ja sille, että entinen uhri voi kääntää asetelman ympäri – omilla ehdoillaan.
Louisan tarina koskettaa, koska se kertoo niin monen kokemasta tuskasta – ja siitä, miten hiljainen vahvuus voi kantaa pitkälle. Kiusaaminen on teko, jolla voi olla elinikäiset seuraukset.
Katso video alta tai klikkaamalla tästä.
Jaa tämä tarina, jos sinunkin mielestäsi Louisan teko oli nerokas – ja muistutetaan yhdessä, miksi kiusaamista ei koskaan saa vähätellä.
