Nykyteknologia ja lääketiede kykenevät todellisiin ihmeisiin. Harvan ihmisen tarina osoittaa tämän yhtä hyvin kuin Megan Kingin tapaus.
Yhdysvalloissa asuva Megan King koki vain 16-vuotiaana järkyttävän vammautumisen jalkapallo-ottelussa, joka muutti hänen elämänsä pysyvästi.
Nykyisin 35-vuotias King kertoo nyt, miten karmiva onnettomuus kesken koulun liikuntatunnilla pelatun jalkapallon johti järkyttävään ”sisäiseen mestaukseen” – ja kuinka hän vastoin kaikkia odotuksia selvisi siitä elossa.
Mestauksella tarkoitetaan pääkallon fyysistä irtoamista muusta kehosta. Pään irtaantuminen on aina hengenvaarallinen ja kuolettava tilanne, mutta niin kutsuttu sisäinen pään irtoaminen – lääketieteellisin termein atlanto-occipital dislocation – taas on hyvin vaarallinen loukkaantuminen, jossa pääkallo irtoaa kehon sisäisistä kiinnityksistään selkärankaan kokonaan.
Harvinaiseen tilanteeseen liittyy vaarasta johtuen 70 prosentin kuolleisuusriski.
Megan Kingin kohdalla painajaismainen tilanne tapahtui, kun hän hyppäsi saadakseen pallon kiinni ja loukkasi nilkkansa sekä selkärankansa repien samalla lihakset hajalle molemmista olkapäistään. Vuosien aikana hän on käynyt läpi yli 20 leikkausta, mutta lääkärit eivät alkuun voineet ymmärtää, miksi keho ei tuntunut toipuvan.
Sitten vuonna 2015 Kingillä diagnosoitiin Ehlers-Danlosin oireyhtymä, joka vaikuttaa kehon kollageenin tuotantoon ja sitä kautta nivelten liikkumiseen. Siinä missä osa oireyhtymää kantavista ihmisistä on äärimmäisen notkeita sen takia oli tilanne täysin toinen Megan Kingin kohdalla. Se sai hänen kehonsa lukkiutumaan.
Kirurgi joutui pitämään päätä kiinni
Tilansa heikentyessä Meganille tehtiin niskan hätäleikkaus ja hänelle asennettiin päätä paikallaan pitävä halo-tukiranka. Tuen asentaminen vaati ruuvien upottamista hänen kalloonsa, jotta se pysyisi paikallaan. Kun tuki lopulta irrotettiin liian varhaisessa vaiheessa, hänen kallonsa irtosi selkärangasta.
– Heittäydyin taakse tuolissani, jottei painovoima saisi päätäni putoamaan, King kertoo Daily Mailille ja jatkaa:
– Neurokirurgini oli pideltävä kalloani paikoillaan käsiensä avulla. En voinut nousta seisomaan. Koko kehoni oikea puoli tärisi ilman hallintaa. Se oli kuin kauhuelokuvasta. Heräsin, enkä voinut liikuttaa päätäni lainkaan.
Sisäisen kallon irtoamisen jälkeen Megan kävi läpi vielä 15 leikkausta lisää. Tänä päivänä hänen selkärankansa on täysin jäykistetty pääkallosta lantioon saakka tehden esimerkiksi pään kääntämisestä fyysisesti mahdotonta.
– Olen kirjaimellisesti ihmispatsas, hän sanoo.
– Selkärankani ei liiku lainkaan, mutta se ei tarkoita, että olisin lakannut elämästä.
Käsittämättömistä fyysisistä rajoitteistaan ja liki kaksikymmentä vuotta kestäneen toipumisen jälkeen Megan on löytänyt tapoja, joilla on voinut palata ainakin osaan entistä elämäänsä. Hiljattain hän teki muun muassa paluun keilaradalle, jossa ei ollut käynyt sitten teini-ikänsä.
– Sain kaadon heti ensimmäisellä yrityksellä, hän kertoo. ”Ystäväni kiljuivat, taputtivat ja huusivat kuin hullut. He eivät juhlineet vain kaatoa. He juhlistivat ja iloitsivat siitä, että olin selvinnyt.”
