
Tasavallan presidentin puolison Suzanne Innes-Stubbin kommentti siitä, ettei hän pidä itseään feministinä, aiheutti kiivasta keskustelua Suomessa. Nyt myös taiteilija ja kirjailija Katariina Souri on ottanut kantaa aiheeseen ja kertoo, miksi hänkään ei halua kutsua itseään feministiksi – vaikka tukee vahvasti tasa-arvoa.
Suzanne Innes-Stubb kertoi Eeva-lehden haastattelussa kannattavansa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, mutta ei silti pidä itseään feministinä. Lausunto herätti runsaasti kritiikkiä. Esimerkiksi kirjailija Helmi Kekkonen julkaisi presidentin puolisolle avoimen kirjeen, jossa hän piti kommenttia järkyttävänä ja vastuuttomana.
Katariina Souri asettui kuitenkin Innes-Stubbin tueksi. Hän julkaisi perjantaina Facebookissa päivityksen, jossa hän kirjoitti:
– Suzanne Innes-Stubbin lailla en kutsu itseäni feministiksi. Koen kuitenkin, että olen todella vahvasti tasa-arvon ja naisten asialla.
Souri perustelee kantaansa henkilökohtaisilla kokemuksillaan:
– Olen kohdannut feministien suunnalta valtavasti vihaa, halveksuntaa, vähättelyä ja ilkeilyä. Itselleni feminismi on tästä syystä jo terminä todella traumaattinen.
Hän kritisoi erityisesti sitä, kuinka akateeminen feminismi sulkee henkisyyden ja perinteiset naisroolit ulos:
– Luontaiset hoitomuodot ja parantajina toimivat naiset eivät saa ymmärrystä feminismin piirissä.
Pitkä ura taiteen ja kirjoittamisen parissa
Souri nousi julkisuuteen vuonna 1988 Playboyn joulukuun numeron keskiaukeamatyttönä. Hän on sittemmin rakentanut laajan uran kirjailijana, käsikirjoittajana ja kuvataiteilijana. Hänen teoksiaan on ollut esillä useissa gallerioissa, ja hän on julkaissut seitsemän romaania.
Souri on tunnettu myös rohkeista kannanotoistaan, esimerkiksi eläinten oikeuksien ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen puolesta. Hän on puhunut avoimesti omista mielenterveyshaasteistaan ja toipumisestaan – ja nostanut usein esiin metsän ja luonnon parantavan voiman.
Vuonna 2016 Souri liittyi Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja asuu nykyään Sipoossa, jossa hänellä on oma perinnetila eläimineen. Hänellä on kaksi lasta, ja hänen poikansa Kasimir on seurannut äitinsä jalanjälkiä taiteen pariin.
Uskollinen tasa-arvolle
Sourin mukaan on tärkeää, että myös feminismin ulkopuolella voi ajaa tasa-arvoa. Hän korostaa, että moni nainen toimii feministisesti, vaikka ei kutsuisi itseään feministiksi.
– Toivon, että keskusteluun saadaan tilaa myös niille naisille, jotka eivät koe akateemista feminismiä omakseen mutta tekevät silti konkreettista työtä tasa-arvon eteen, Souri kirjoittaa.
Innes-Stubbin kommentti on jakanut mielipiteitä, mutta yksi asia on varma – keskustelu feminismin merkityksestä ja monimuotoisuudesta ei ole vielä ohi. Mitä mieltä sinä olet?